Ardenneilla ja vähän muuallakin.

Puoli voittoa meille siitä, että vihdoin löysimme ulos Brysselistä ja vieläpä oikeaan suuntaan. Lomatunnelmissa, helteisenä päivänä, läähättävä hoitokoira auton takapenkillä, suuntasimme kohti Ranskan rajaa ja Ardenneja . Hyvin pian alkoi maasto muuttua. Metsää!!!Saitä en ole nähnyt kuin Suomessa, viimeksi Toukokuussa. Kun saavuimme Philpvillen pieneen kaupunkiin, joka oli idyllinen ja söpö, toria reunustivat tietysti kirkko, kaupungintalo ja muutama mukavannäköinen pieni kahvila-ravintola.Tuntui että suuri osa kylän väestä oli istumassa joko kahvilla, oluella tai siemaillen pastista laseistaan. Uteliaat katseet seurasuvat meitä, kun parkkeerasimme auton. Kävellessäni kahvilaan , joku mies syöksyi luokseni ja naureskellen kysyi "finnish teacher" Suomi Suomi? Tämä herra olikin opettaja siinä koulussa, jossa olin opettamassa suomea Maaliskuussa. Hän oli retkeilemässä Ardennien vuoristossa ja sattumalta törmäsimme näin erikoisessa paikassa.

Joimme maistuvat cafe- lattet, ja jatkoimme matkaamme kohti määränpäätämme Dinan historiallista kaupunkia. Tie mutkitteli, väliin ajoimme melkein maalaistalon pihan poikki, ja kanat juoksivat kaakattaen tien sivuun, toisinaan oli hidastettava kun laiskanpuoleiset lehmät köpsöttelivät laitumelle. Maisemat muuttuivat, tie kohosi todella korkealle, kauniit ja jylhätkin maisemat näkyivät alapuolella laaksoissa. Pienet kylät , joiden läpi virtasi usein joki ovat oleellinen osa vielä tätä osaa Belgiaa ja Ranskan rajaa. Käväisimme Myös Ranskan puolella, mutta palasimme pian takaisin, koska muistimme että meillä on belgialaiskoira takapenkillä, eikä hänellä ollut mitään papereita mukana.

Tie Ardennien korkeuksista vei alas La Meuse-joen laaksoon. Joki kiemurtelee levänä ja vuolaana
"kanjonin" pojalla. Korkeat vihreät seinämät nousevat jyrkkinä kummallakin puolella. Melko kapealle rantakaistaleelle on noussut taloja vuosisatojen ajan, ne on tehty luonnonkivestä, puusta,
tiilestä ja kattomateriaalina on usein ruho. Melkein kaikki ovat hyvinhoidettuja ja niissä asutaan.
Ainakin ne missä kävimme, olivat sisätilat saneerattu pieteetillä,kauniisti mutta uutta asuntoa vastaavaksi. Söimme lounaan ikivanhassa majatalossa, lohta ja kylmää valkoviiniä.

Jyrkillä rinteillä saattoi myös nähdä pieniä linnoja ja linnoituksia. Joissakin asuttiin , jotkut toimivat museoina. Näillä seuduilla on asunut paljon ruhtinaita ja suurmaanomistajia , jotka nahistelivat alueensa rajoistaan.Harmittelin, kun en ollut tutustunut paikalliseen hiostoriaan paremmin.
Dinan kaupunki oli hyvin vaikuttava, se on rakennettu aikanaan hyvin jyrkille vuorenrinteille, ja puolustus linnake on ylinnä, kukkulalla. Alueela sijaitee myös Leffen luostari, jossa on jo tuhat vuotta valmistettu hyvää olutta. Ikävä kyllä olimme reisussa vilkkaimpaan turistiaikaan, emme löytäneet autolle parkkipaikkaa, ja niin päätimme jatkaa matkaa Namurin vihkeään kukkaloistoon.

Kuuma kesä.

Aurinko helottaa kuumasti, jopa pilviverhon takaa. Kesälomat alkoivat monella Begellä tänään, ja sen kyllä huomasi iloisesta ja rennosta katukuvasta. Kesävaate alet ovat edelleen katukuvassa 70 ja 80 % alennuksineen. Toisaalta näyteikkunat suurimmaksiosaksi näyttävät tulevan syksyn ja talven trendejä. Liilat, siniset ja mustat, villa, karva ym asut näyttävät tukalalle tässä helteessä. Mikä lie kauppiailla hätänä, kun koulutkin alkavat vasta parin kuukauden päästä. Mahtaa lapsia ahdistaa kun nyt jo tarjotaan uudenuutukaisia reppumalleja. On kuitenkin ihanaa istahtaa varjoon ja herkutella vaikka Aussi-jäätelöllä. Se on nyt muodissa, ja tietysti Ben and Jerryes jolla useita kiskoja ympäri kaupungin.Antsulaiset näyttävät ruskeilta, muodikkailta ja eurooppalaisilta. Jotenkin tunnen itseni maalaiserkulle.Kumpa osaisin kantaa huiveja ja bligblingkoruja yhtä tyylikkäästi.

Vietyäni bossini laivalle, joka suuntasi tänään kohti Suomea, nautin sataman hiljaisuudesta. Yleensä siellä saa olla silmätkin selässä , ettei saa rautakiskoa tuulilasista läpi, tai tuhansia kiloja
painavaa konttia päähänsä. Tuntuu mukavalle kun sataman "duunarit" moikkaavat jo kun tuttua ajaessani ohi Merimieskirkon autolla. Ovat varmaan tottuneet että mamma puikkelehtii kaijalta toiselle ja välillä jopa jättiläishallien läpi.
Matkalla satamasta takaisin Antsuun, kiitävät virtaviivaiset ja pienet urheiluautot varmasti yli kahtasataa ohitseni. Niitä on huomattavan paljon, kateuden pistos käy sydämmessäni," miksi avoautojen matkalaisilla on yleensä pitkät ja tuuheat tukat, jotka hulmuavat tuulessa"? Kun ajattelen tarkemmin , on mukavampi ja turvallisempi ajaa pakettiautoa...

Onneksi meillä on uusi ja hieno pölynimuri, voin huomenna aloittaaa aamuni lennokkaasti siivoamalla asuntoni. Se on vain hetken minulla, uudet vapaaehtoiset astuvat remmiin Elokuun puolivälissä.. Nähtäväksi jää, millaisia kämppiksiä saan ensitalveksi. Tähän asti on ollut vain supersydän ihmisiä, jakamassa yhteistä ulkomaankotia. Ossi lähti Sveitsiin ja Riikka Espanjaan. Allekirjoittanut kevättalvella takaisin kotiin. Sinne on vielä aikaa, ja monta seikkailua kaiketi luvassa. Ensiviikolla Vallooniaan ja Ranskan vuoristoa koluamaan tyttärien kanssa, saattaa olla ruuhkaa teillä, koska Belgialaisten suosikki loma-alueet sijoittuvat Ranskaan ja tietysti Belgian rannikolle,erityisesti Oostendeen ja sen ympäristöön.
On hyvä ettei ihminen osaa kaivata sitä hyvää mistä ei tiedä, esim. Suomen meri, saaristo,järvet, metsät, puhdas ilma ja vesi. Jos näin olisi, puoli eurooppaa ryntäisi pohjolaan lomillaan. En tarkoita sitä etteivt voisi tulle, vaan sitä ettei monella olisi siihen mahdollisuus, ei ainakaan meidän kulmilla. By the way.. korttelimme ilotalon ikkunassa luki, että ladys on vakantie, onneksi kaikilla on loma!

Sairaalakäynti.

Heinäkuun aikana, on on assari häpeillen kysellyt "mitä" ?? enemmän kuin ennen. Syynä tähän kaiketi on korvasärky ja tukkoisuus jota on jatkunut... en vaan ole saanut itseäni lääkäriin.
Viimeviikolla oli tilanne jo niin häijy, että sinne oli mentävä. Seuraavassa arvio Belgialaisesta UZA : sta. ( meikäläinen HYKS)


Saapuminen: Parkkialue , suuri puisto tai viidakko, vanhat puut ja pensaat säilytetty, kotoista ja kaunista. Maksullinen, 1 e tunnissa, jos menee yli 7h, ei tarvitse maksaa. Nurmikoilla ja puskissa
ruskeita pieniä kanoja ja kukkoja, ovat kuulemma lasten ilona, näin on hauskempi tulla sairaalaan.
Kun kiekuu ja kanat kotkottavat.

Vastaanotto: Menen päivystyspotilaana, kerron vaivani, näytän Suomi-ajokorttini. Kerron osoitteeni Belgiassa. Minut ohjataan odotustilaan joka on siisti + tv päällä . 15min kuluttua
minut haetaan pieneen hoitohuoneeseen, missä erik.sairaanhoitaja ottaa verenpaineen, lämmön
katsoo kurkun, kyselee ja kirjaa. Jään odottamaan, n. viisiminuttia ja paikalle saapuu nuori naislääkäri. Tutkii, katsoo korvat ja toteaa että tarvitaan erikoislääkäri (korva sellainen). Koska
päivä on Belgian Itsenäisyyspäivä, niin lääkäriä ei ole tavoitettavissa.
Saan lapun jossa kehoitetaan tulemaan heti seuraavana päivänä uudelleen.
Saan myös matkaani särkylääkettä , jotta voin odottaaa huomista.

Seuraava käynti: Menen uudelleen päivystysasemalle, näytän paperit ja minut ohjataan toiseen kerrokseen. Siellä ilmoittaudun siniselle tiskille, minkä jälkeen jään odottamaan lääkäriä.
Odotan 15 min. hyvin nuori, naislääkäri hakee minut vastaanottohuoneeseen. Hän tutkii, ja kertoo olevansa erikoistumassa korviin. Tämän jälkeen tulee huoneeseen the real docktor, joka tutkittuaan minut tarkasti, kaulasta ylöspäin, kertoo minulla olevan paljon "mönjää" korvassa minkä poistaa. AUTS, sattuu...zzx#..puhdistettuaan tovin korvaani, päätyy siihen että on liotettava lääkkeellä ja sitten tulen uudelleen, ettei satu niin paljon.(tässä vaiheessa kadun sitä että kielloista huolimatta olen puhdistanut korvani pumpulitikuilla ja liikaa)Siis resepti kädessä ulos, ja uusi aika plakkariin.

Sairaalan kahvio: Nälkä kurnii lähtiessä, päätän pistytyä syömässä jotain kahviossa. Yllätys, kahviokerros on suuri, siellä on suklaapuoti, missä myös leivoksia. Deli, mistä pikaruokana
vastatäytettyjä patonkeja ja sämpylöitä, tuoreita salaatti annoksia ja jäätelökioski.
Varsinaisessa kahviossa, ihania päivän annoksia joista voit valita kanaa, kalaa, lihaa ym
Palanpainikkeeksi valittavana monta eri viinimerkkiä, olutta ja tietysti limua tai maitoa.
Minulle kelpasi pihvi, tuoreet ranskalaiset, iso salaaatti ja kylmä, vihreä tee.
Oli mukava katsella kun kahviossa olevat sairaalan potilaat ja vieraansa nauttivat ruokailusta.
Ateriani maksoi kaikkineen 7.50 e

Poislähtiessäni huomasin, että hoidosta en ole maksanut vielä euroakaan. Väittävät että päivystysaikana kun menee, se on ilmaista.
En jonottanut, odottanut tai turhautunut missään vaiheessa, lääkärit ja hoitajat tekivät hoitotyötä.
eivät joutuneet hoivaamaan juopuneita, niinkuin meillä useasti näkee ja kokee.

Löydettyäni auton pienen etsinnän jälkeen (unohdin parkkipaikan numeron) olin hyväntuulinen ja uskon Belgian korkeatasoiseen terveydenhoitoon, mitä minulle on mainostettu.

Yltäkylläistä ihanuutta.

Palasin hetki sitten aisteja hellineeltä sunnuntairetkeltä. Poutaa on pidellyt koko päivän, ja aivan sopivasti, ettei tarvitse kuumuutta valittaa. Olen ollut onnessani kun kaksi tytärtä tuli kyläilemään.
(Täydellistä jos kaikki neljä olisivat paikalla) Aamulla suunnistimme antiikkitorille, sitä ennen laiva-assari oli pyörähtänyt pyörällään kukkatorilla jo varhain, ja ostanut hempeän kukkakimpun kirkkoon , missä eräs pienokainen sai nimensä. Suntion hommat tehtyäni oli vapaus lähteä joka sunnuntaiselle, vanhantavaran ja antiikin myyntikaduille, aivan Scheldejoen varteen. Mikä ihanuus taas avautui eteemme. Myyntipöydät täynnä vanhaa posliinia, lasia, kortteja, leluja,patsaita, koruja, levyjä, tauluja, pienenpiä huonekaluja, vanhoja hienoja hajuvesipulloja,kirjoja, lääkärinlaukkuja ja lääkärinvälineitä - vm.1898, suutarinlestejä ymym.. Matkaan tarttui kaikista yrityksistä huolimatta, kaksi pientä kaappia parillakympillä, ne eivät olleet myyjän mielestä vanhoja, ainoastaan vuodelta 1922. Meille kelpasi, ja vielä vitosella kaunis tinakannnu, tämä olikin alku Sallan ko.harrastukselle. Jatkoimme matkaa, ja oli aika nauttia lattea ja croisantteja.

Iltapäivällä lähdimme kohti Lieriä, se on pieni kaupunki Antwerpenin kupeessa. Ajomatkaa kertyi n. 20 km ja perillä odotti mitä kaunein ja tunnelmallisin "kylä". Kadut ovat mukulakiveä tai vanhaa laatoitusta. Ne olivat kapeita ja kiemurtelivat kuin kissanpolut. Talot korkeita, kapeita ja koristeellisia, vanha patina säilynyt, eli ei onneksi mikään liian kiiltokuvamainen.Kylää halkoi kanavia, ja kaarisillat kuvastuivat tyyneen veteen. Niitä reunustivat runsas sininen kukkaloisto joka putoili kun "usvainen unikuva" veteen. Kaiken tämän keskellä kuulimme moniäänisten kellojen soivan. Kävelimme eteenpäin ja huimankorkealta tornista kuului aina enemmän kellon saundeja. Ohitimme kirjaston ja upean pihan mikä kasvoi erinvärisiä hortensia pensaita. Niiden välissä oli tuoleja ja pöytiä missä istui hartaasti kuuntelevia ihmisiä viinilasit tai kaffekupit edessään. Istuimme myös alas ja kellojen pauhe yltyi. Kyseessä olikin klassisenmusiikin konsertti, ja kelloja soitti japanilainen kuuluisuus. Musiikki oli niin hienoa että harmittelin sen pikaista päättymistä. Eipä hätää, ohjelmalehtisen löydettyäni, huomasin että ensiviikon sunnuntaina on uusi mahdollisuus tulla konserttiin kukkien keskelle, tähän suloiseen Lierin kaupunkiin.

Hellettä!

Juhannuksesta on pitänyt hellettä. Päivät kärvistellään, mutta kun istahtaa iltamyöhällä terasille, tuntuu lämpö iholla kuin linnunmaito. Täkäläiset linee tottuneet kuumuuteen, kaupunki vilisee tarmokkaan näköisiä ihmisiä, jotka tekevät löytöjä hiljattain alkaneessa kesäalessa.

Kun palasin Anwerpeniin takaisin, oli maisema muuttunut. Kaikkialla on nyt yltäkylläisen vihreää ja vehreää. Jäin paitsi kevään kukkaloistosta, mutta kaunista on myös Heinäkuussa.

Vanhojen talojen seinät pursuilevat murattia, viiniköynnöstä ja kukkia. Meillä myös metrinmittainen koivu kasvaa sisäpihalla seinänraosta. Se saikin olla virallinen Juhannuskoivumme, kun vietimme iloista kesäjuhlaa 19.6 porukalla, joka koostui suomalaisista, belgeistä, sisialaisesta, brassista ja hollanttilaisesta. Anja oli tuonut koivunoksia myös pihaltaan, joilla koristelimme talon sisätiloja. Meny oli mahtava, suomalaisen grillimakkaran lisäksi nautimme äyriäissalaattia (tuoreista merenherkuista) pasta- sekä vihersalaatteja, grillattua brassi jalopeno leipää ym.. ja sinän takaa sunasta kuului kiukaan sihinä, kun porukat innostuivat saunomaan kunnolla. Useana vuonna on ollut haitarinsoittaja paikalla, tänä vuonna emme sitä iloa saaneet.



Satamassa on töitä ollut enemmän kun talvella. Laivoja saapuu tiuhempaan, ja jotkut viipyvät useamman päivän. Täällä puhutaan jo laman hellittävän. Laiva-miehistölle tämä on herkkua, välillä myös lepotaukoja ja pääsyä ulos työn rutiineista. On retkeilty kaupungilla, käyty kartingradalla, keilattu ja pelattu bilistä. Vanhat talot , kirkot ja kulttuuri kiinnostaa myös seiloreita. Shoppailu ei niinkään, paitsi tietysti Belgian kuuluisat suklaapuodit ja olut.

Melkein täydellistä.

Terveisiä torilta. Pieni sunnuntaitorimme on kevään myötä levinnyt kuin Elanto (me vanhat muistamme)kaupattavaa tavaraa on nelinkertaisesti, ja kauppiaat ovat levittäytyneet jo sivukaduille. Eksoottiset tuksut sekoittuvat paistetun kanan, vihannesten ja kukkien kanssa. Hedelmiä kaupataan huutamalla, sekä halpoja alusvaatteita. Kukkavalikoimat pursuavat ja värikylläisyys hurmaa. Kämppikseni osti tuoksuvan syvänsinisen hyasintin, sekä kymmenen tulppaania sulostuttamaan piippuhyllyllä olevaa asuntoamme. Kaikki katukahvilat ovat auki ja ihmiset värjöttelevät niissä kylmissään. Vaikka aurinko paistaa, ilma on kolea. Tännekkin tuli takatalvi. Mennyt viikko on ollut kiireinen, laivoja on tullut ja mennyt. Sain tilaisuuden vierailla suurella öljytankkerilla, mennessäni laivalle sitä oltiin jo pumppaamassa tyhjäksi.Putket sihisivät ja suhisivat ympärillä ja ne höyrysivät kuin geisiirit Islannissa. Tämä ilmiö johtuu siitä että pumpatessa, putkiin tiivistyy vettä ja se poistuu höyrynä ulos, vartavasten tehdyistä aukoista. Siiis ei mitään vaarallista. Tankkerilla on erittäin tiukat turvallisuusmääräykset. Miehistö ei saa nauttia kahta olutpulloa enenpää vuorokaudessa, puhalluksia suoritetaan ja seuloja joskus. Tämä lienee hyvin ymmärrettävää, kun lastina on valtavat määrät tulenarkaa tavaraa. Kiitos Purhan vieraanvaraisuudesta, kaikki tarjottu ruoka oli ihanaa! St. Pauluksen katedraali on vanhassa kaupungissa, se on barokkiaikainen tyyliltään, massiiviset tummat puukoristeiset enkeli ja pyhimysaiheiset hahmot koristavat kirkkoa kaikkialla. Suurten Hollanttilaisten mestareiden työt peittävät seiniä, mm.Rubens ja Van. Dyck. Eilen illlalla olin kuuntelemassa siellä Bachin, Mozartin ja Bhramsin konserttia. Orkesteri ja kuoro olivat niin loistavia että tippa tuli silmään. Tähän on hyvä päättää ensimmäinen laiva-assari kausi, se jatkuu taas Kesäkuussa. Pian on aika astua laivaan neljäksi päiväksi ja ottaa kurssi Suomea ja Vuosaarensatamaa kohden, palata rakkaittensa luokse.

Salainen puutarha.

Halpaan ja mukavaan harrastukseeni kuuluu täällä "polkupyöräpyrähdykset", ajelen ilman päämäärää Antsun kapeita ja mutkittelevia katuja. Aina on löytynyt joku uusi paikka, joka on jäänyt mieleen.

Tänään ajaessani aivan lähikortteleissa, huomasin pitkässä, vanhassa ja korkeassa muurissa jykevän oven ja se oli raollaan. Kurkistin siitä sisään ja hämmästelin sieltä avautuvaa näkymää.
Oven takana avautui valtava piha , jota reunusti hyvin vanha punatiilinen rakennus ja sen takana olipieni kirkko. Keskellä pihaa oli kaunis ja suuri puutarha.
Vehreän vihreä ruohikko peitti maata, kukkapenkeistä pursusivat täkäläiset tyypilliset kevät kukat, siniset scillat, auringonväriset narsissit, tuksuvat, valkoiset ja syvänsiniset hyasintit. Kauniit ja kukkivat penssat ryöpsähtelivät puiden lomassa. Pensaissa oli punaisia marjoja tai ne olivat hentojen keltaisten kukkien peitossa. Keskellä puistoa solisi lähde, linnunlaulu täytti ilman. Vanhat, vanhat harmaarunkoiset puut toivat oman viehätyksensä paikkaan. Puistossa oli penkkejä ja tuoleja , jotka olivat kutsuvan näköisiä. Säätila ei vain ollut suotuisa istuskeluun. Vanha tiilitalo joka nelönä muodosti aidan puutarhalle on nunnaluostari, sekä oli myös toiminut naisten turvapaikkana mm. sodan aikana ja toimii edelleen.

Ihmeellinen rauha ja hiljaisuus vallitsi tässä paikassa , joka on melkein keskellä vilkkainta kaupunkia. Tulethan ensi-kesänä kokemaan "salaisen" puutarhan rauha ja retkelle kanssani tähän
paratiisiin.

Katonharjaajan perspektiivistä.

Toisinaan laiva-assari vaihtaa työtehtäviään ja toimii suntiona. Nämä hommat ovat viikottaisia, ja tuovat vaihtelua. Tänään kiipesin kirkon ulkokatolle, ja tutkailin sen kuntoa. En liioittele ollenkaan kun totesin että siellä kasvaisi vaikka peruna tai sateisena aikana riisi.Tässä kaupunginosassa niinkuin muuallakin Antsun alueella talot ovat iäkkäitä n. 100v.Ne ovat kauniita, korkeita, vieri-vieressä, ja koristeltuja useimmiten uskonnollisin symbolein. Neitsyt Maria on tämän kaupungin suojelija, joten Marian kuvia ja figuureja on paljon. Palataampa kattonäkymiin. Katot ovat tasaisia, hyvin jyrkkiä tai siltä väliltä. Täällä sataa usein, joten vesi jää lillumaan ainakin tasaisille, pikipohjaisille katoille. Sammalta, ruohoa ja jos jonkun näköistä orgaanista peitettä. löytyy kaikkialta. Jotta ei meidän katollamme voisi pelata tennistä tms. on minun puhdistettava se kerran parissa kuukaudessa. Tämä tietää lapiohommia ja isoa jätesäkkiä.Katolta avautuvat näkymät ovat vertaansa vailla. Etelässä näet kirkontorneja ja pilkahduksen vanhaa kaupunkia. Muualta avautuvat "pariisin katot", ne ovat vanhoja, mustia ja eri korkeuksilla olevia kattotasanteita. Ne saattavat olla myös jyrkästi vinoja, ja ovat tehtyjä vanhoista tiilielementeistä, sekä kattoja joissa on hauskat käpy-kuviot.
Piiput ovat erivärisiä ja korkuisia. Näen myös pieniä pihoja, keskellä tätä talojen labyrinttiä.Niistä karkaavat vihreät muratit ym.vehreät, kiipeilevät kasvit.Täällä on osattu otttaa luonto haltuun, vaikka väkisin. Kaikki on kuitenkin harmoonista ja esteettistä, ainakin minun silmääni. Suloista sekamelskaa, ilman nykyajan hömpsötyksiä. Piste I :n päällä, ovat kujertavat ja pesivät kyyhkyset kattojen yllä ja alla. On ihana herätä niiden ääntelyyn aamuisin. Miksi suomessa halutaan päästä eroon puluista? ovthan ne erottamaton osa keupunkimaisemaa!

"Timanttikaupoilta mummoklubiin"

Päivä valkeni aurinkoisena. Tänään lähdin ajamaan anivarhain Terneuzeniin, Hollannin puolelle 38 km. päähän Antsusta. Kielistä oli käynyt kutsu, että sailorit haluavat timanttiostoksille. Ruuhkaisten tiealueitten taakse jäätyä, saattoi keskittyä keväisiin maalaismaisemiin. Traktorit mylläsivät peltoa kuohkeaksi teiden varsilla, suuret lintuparvet seuranaan. Hetki sitten puhjenneet pienet lehdet, näyttävät vihreiltä hunnuilta puissa ja pensaissa. Hollannin puolella jälleen valtavat pellot jatkuvat yli horisontin, väliin putkahtaa esiin pieniä lampia sekä jokia jotka halkovat vehreää maastoa. En enää ihmettele että Alankomaat ovat toiseksi suurin maatalousmaa U.S.A:n jälkeen. Monin paikoin on myös kasvihuoneita, jossa kasvatetaan tomaatteja, kurkkuja ym. Lähellä satamaa näkyy uudenaikainen tuulimyllypuisto, valkoiset pilviähalkovat siivet pyörivät hurjaa vauhtia, jauhaen puhdasta energiaa. Taivaanrannassa nököttää "vanhanajan"romanttinen tuulimylly, se on kyllä enemmän minun makuuni. Torniosta tulleen laivaväen saatuani autoon, lähdimme takaisin kohti Antsua. Matkalla kuulin että heidän laivalleen on tunkua eurooppalaisista, jotka haluavat kokea jään ja lumen hohdetta merellä. Merimatka Torniosta alaspäin antaa hyvän mahdollisuuden tähän, kaunis talvinen maisema ja ahtojäät merellä tuovat kaivattua eksotiikkaa. Shoppailun jälkeen suuntasin jälleen Terneuzeniin päin, kyydissäni tyytyväiset merenkulkijat. Timantit oli ostettu vaimoille ja tyttöystäville. Kaupoissa palvelu on kuulemma erinomaista ja hinta-laatusuhde kohdallaan.Esim. kivien "istutus"koruihin on täysin ilmaista, maksat ainoastaan kivestä. Eikö olekkin kätevää? kaikki tänne soppailemaan, diamonds are the girls best friends!! Tämän reissun jälkeen minua odottaa kirkolla ex-kollegani Tapsa. Hän asuu nykyään Belgiassa ja on luvannut korjata jalkapuolen alttaripöydän. Pöydän tutkittuaan Tapsalla on selvä visio asiasta, tapaus vaatii hyvät työkalut ja uuden käynnin.Kiitos! Sitten vuorossa kokous, jossa perustamme vanhempien leidien "retkikerhon". Näillä seuduilla asuu jonkun verran suomalaisia, jotka ovat jääneet eläkepäivinään asumaan Belgiaan, ja kaipaavat seuraa ja mahdollisuuden puhua suomea. Päätimme aloittaa jonkun virikkeellisen toiminnan, näille mukaville rouville. Retkikerho tuntui saavan kannatusta. Ensimmäinen kertsimatkamme suuntautuu lähiseudun hopeamuseoon, se on kaunis linna, suuren puiston ja piene järven keskellä. Rouvat olivat innoissaan, ja punaposkisina he esittävät monia hyviä ja hauskoja tulevan kesän retkikohteita. (kiitos Riikalle ihanista vadelma-muffineista). Iltamyöhäll'ä oli vielä yksi ajo lähisatamaan , vein lastia odottavan ihanan ja hyväntuulisen miehistän (naisiston) yliperämies ja laivan tuju ovat naisia, alukselleen. Kotiin kirkolle ajaessani mieleni on hyvä, päivä on ollut täysi, peräti täyteläinen. Väsymys tuo mukanaan haikeuden hetken, mietin miten pienimmäisteni yo.kirjoitukset ovat tänään sujuneet? Joko mummin lintuset on kirjoittaneet pääsiäispupuille toiveistaan, kuinka isot siskot jaksaa ?? ... taitaa olla laiva-assarilla vähän koti-ikävä.

Sumusta ilta-aurinkoon.

Tänään oli lähdettävä aikaisin satamaan. Kello 7.00 köröttelin taas "putken" Schelde-joen alta, kohti Kallon (he he) satama-aluetta. Hernerokkamainen sumu leijui kaikkialla , näkyvyttä kaiketi n. 50 m. suuntaansa. Satamaan saavuttuani tajusin tilanteen vaarallisuuden. Onneksi tunnen jo kaijat nykyään paremmin, eli ne laiturit missä Suomi-alukset makaavat. Asiat hoidettuani, lähdin pois alueleelta, missä jättiläistyökoneet tupsahtelivat sumusta, nokassaan kontteja ym. isoa lastitavaraa. Päivällä sain puhelun Kielin-kanavalta. Siellä kyseltiin , jos voisin hakea erään laivan miehistöä Terneuzenista, Hollanin puolelta, Antwerpeniin ostoksille keskiviikkona. Aina valmis laiva-assari lupasi olla paikalla kello kahdeksan aamulla. Onneksi matkaa on vain 45 km. Toivottavasti ei ole sumua. Pihamme kaipaa edelleen lisää viherkasveja. Sumu hälveni iltäpäivällä, ja lähdin lämpimässä auringonpaisteessa etsimään taimikauppaa pyöräillen. Keskikaupungin kaupoissa on alkanut kevätvaatteiden ale, kesävaatteet ovat tulossa myyntiin. Pyöräillessäni ihmettelen edelleen tämän kaupungin ihmisvilinää, kyllä porukkaa riittää, asuuhan tässä maassa yli 8 milj. ihmistä, joka on Uudenmaanläänin kokoinen. Pyöräilin upean rautatieaseman ohi, ja saavuin "timantti-kortteliin", sieltä löytyvät maailman suurimmat timanttikaupat ja yhtiöt. Jalokivikauppojen ikkunoissa näkyy uskomattomia koruja, ja helmiä ym. myydään useassa kaupassa vähintään 8 m. minimissään. Olisiko kiva palata kotiin 8 metriset helmet kaulassa?? ei , olen tyytyväinen kauniisiin koruihin joita olen saanut ystäviltä. Timanttikauppaa ovat perinteisesti hallinneet juutalaiset. Ortodoksi-juutalaisia näkyykin katukuvassa timanttikorttelissa ja sen läheisyydessä. He ovat säilyttäneet tuhatvuotisen perinteensä, aina asuja myöten. Miehet ovat pukeutuneet pitkiin, mustiin takkeihin sekä mustiin housuihin. Hiuksia ei ole leikattu, mutta ne ovat kahdella letillä kummallakin puolella kasvoja. Päässä on iso lierihattu, ja parta liehuu valtoimenaan. Saavuttuani alueella olevaan suureen ja kauniiseen puistoon, huomaan taas kuinka pitkällä kevät on. Pensaissa on pienet lehdet ja useat kukat kukkivat, pääasiassa eri narsissilajit ja krookukset. Puisto on aivan ihana. Sen keskustaa halkoo valtava vesialue, jonka yli pääsee romanttista kaarisiltaa pitkin. Isoilla viheralueilla ja nurmikoilla juoksentelevat suloiset villiintyneet kanit, isot ja pienet. Niitä syötetään, ihmiset tuovat salaattia ja pähkinöitä. Vesialuetta kiertää hölkkä, ja kävelytiet. Vedessä uiskentelevat sorsat, joutsenet ja ankat. Puiston päässä on hieno skeittirata, ja lapsille virikkeellisen näköinen leikkipaikka. Jään katsomaan pienten temmellystä. Ohitseni juoksevat iloiset kaverukset palloa potkien, arabi-poika ja poika jolla on juutalaisten tunnus "kipa" päässään. Kunpa lapset voisivat päättää maailman rauhasta! Tämä kaunis puisto on kuin Eedenin-puutarha, kansallisuuteen ja ihonväriin katsomatta, nautitaan siitä elämästä, ystävyydestä ja kauneudesta minkä Luoja meille on suonut.

Brysselissä.

Laiva-assari matkustaa EU-pääkaupunkiin melkein viikottain. Ensivaikutelma saattaa olla aika kalsea tästä hallintokaupungista. Keskustaa hallitsevat mahtipontiset linnamaiset rakennukset, patsaita, suuria aukioita, mutta myös kauniita puistoja, joissa muratit ja penssat ovat vihreitä yli talven. Nyt krookukset kukkivat mattoina, ja narsissit ovat aukeamassa. Ihmiset ovat yhtä kiireisiä kun kaikissa isoissa kaupungeissa. Puistoissa vilahtelee hölkkääjiä, kuntokävelijöitä, kiireisiä ja tärkeän näköisiä pukumiehiä salkkuineen.Onneksi minulla on ollut asiaa matkustaa metrolla kaupungin eri puolille. Vastaan on tullut kauniita ja kodikkaita kaupunginosia, joissa vanhoja taloja takorautaisine parvekkaineen, ja pienine pihoineen. Melkein pikku-kaupungin idylliä 5 min.
metro-matkan päästä EU-parlamenttia.Kaikialla, melkein joka korttelista löytää leipomon, lihakaupan ja kulmakuppilan.Jotain viehkoa tässä kaupungissa on, ihana ranskan sorina kuuluu eläväisenä korviin joka paikassa. Kiireestä huolimatta kuulee "pardon, sekä merci" hyvin usein, ja vastaantulevvaa ihmistä katsotaan silmiin, ja hymyillään.Ja, jos satut eksymään, ei ole harvinaista että sinut talutetaan melkein kädestä pitäen perille. Täällä ei olla ilmeisesti vielä kyllästytty "turisteihin".

Matkalla Edamiin ja sen jälkeen.

Viikonloppuna lähdin ajamaan kohti Hollanttia työkaverini Riikan kanssa. Olimme menossa Rotterdamin kautta Amserdamiin, hakemaan ja viemään Papas no Mamas kuoroa esiintymään, suomalaisten, Alankomaissa asuvien Naistenpäiväjuhlassa. Lähdimme matkaan ennen pahinta viikonloppuruuhkaa. Suuntasimme pienemmille teille, ja se kyllä kannatti.Heti Hollannin puolelle tultaessa näimme täällä ensimmäiset metsät. Puut ovat edelleen lehdettömiä, ehkä joissakin on pienet vihertävät hiirenkorvat, mutta voin kuvitella kuinka kaunista on kun kevään ja kesän vehreys puhkeaa kukkaansa. Ajelimme aika rannikon tuntumassa, pienet suloiset kylät joissa hyvin hoidetut pihat, sekä piparkakkumaiset omakotitalot (tyyliin Hannu ja Kerttu) reunustivat tienvierustaa. Kävimme ostoksilla eräässä kyläkaupassa, ja kauhuksemme totesimme ruan olevan vielä halvempaa täällä kuin Belgiassa (miksi samat elintarvikkeet ovat Suomessa niin kalliita, esim. kokojyvä tai speltti leipä missä runsaasti siemeniä, ihana maku maksaa n. 1.50)? Saavuttuamme Rottikseen löysimme pienen etsinnän jälkeen Suomen Merimieskirkon. Vuosivapaaehtoinen Juulia otti meidät ystävällisesti vastaan ja vei meidät kauniiseen vierashuoneeseen, jonka ikkunoista avautui näkymä vehreään ja vihreään pihaan. Kauniit vanhat puut, joiden rungot olivat aivan vihreän muratin peitossa, vihreitä nahkealehtisiä pensaita, kukkivat helmihyasintit sekä pihanperällä nököttävä hirsisauna, sinisine verhoineen oli unenomainen näky.Seuraavana päivänä lähdimme hakemaan Pappoja kahdella pienoisbussilla Damista. Ehkä elämäni haasteellisin ja hiuksia nostattava ajomatka oli, kun etsimme hotellia aivan keskustasta. Kauniit kanavat ja niitä ylittävät todella kapeat vanhat sillat, ihmisten ja polkupyörien sekamelska vilahteli ohi lauantai iltapäivänä, kun ajoimme kapean, kapeaampia katuja, kunnes viimein oikea hotelli löytyi. Iloiset papat (32-60 v.)kyydissämme ajoimme kauniiseen Edamin maakuntaan Volledamiin. Illalla saimme gourmet illallisen ja kuuntelimme Pappojen laulua, 150 muun Suomalaisen naisen kanssa. Varsinaisille Naistenpäivän osallistujille viikonloppu oli ratkiriemukas. Heille oli järjestetty workshoppeja laidasta laitaan mm. Janus ja Anna Hanskinin pitämä musiiki/laulu ryhmä. Puheen sorina ja pörinö oli huumaavaa, olihan tämä joillekkin Suomalaisnaisille ainoa viikonloppu kun pysyivät kommunikoimaan omalla äidinkielellään.Illan pimetessä lähdimme ajamaan Papat kyydissämme kohti Antwerpenia. Puolenyön paikkeilla saavuimme kotiin ja Papatkin pääsivät lepäämään ennen Brysselin keikkaansa. Seuraavana aamuna puurot ja kahvit nautittuaan, Papat suuntasivat junalla Brysseliin. Ennen sitä, allekirjoittanut ja Riikka saimme keittiöön serenadin Papoilta kiitokseksi kyydistä ja puuronkeitosta. Vähän on leijuttu pilvissä sen jälkeen.....

Putkesta putkeen.

Jos haluaa Schelde-joen toiselle puolelle autolla, pyörällä tai kävellen, on suunnistettava tunneliin. Yli tuhat numeroiset laivakaijat ovat pääsääntöisesti "toist puol jokke". Lievää ahtaanpaikan kammoa potevana , en ollut innoissani ajellessani tunnelissa joka on kapea ja pitkä. Moneen asiaan sitä kuitenkin sopeutuu, ja nyt en edes välttämättä ajattele olevani putkessa joen alla.
Eilen oli ihana keväinen päivä, minulla on mielenkiintoinen pyöräreittikartta, sen varrella oli mielenkiintoista katseltavaa, ennenkaikkea vähän luontoa ja ehkä puhtaanpaa ilmaa. Joki piti alittaa pyörä ja kävelytunnelia pitkin. St. Annas tunnel on tehty 1932. Se on n. 600 m pitkä ja 35 m
syvyydessä.. Tunneliin mennään hissillä joka on valtava. Sitten vain poljetaan iloisesti putken läpi,
ja vastarannalla taas jättiläishissiin, ylös ja baanalle. Ekalla kerralla hiukan ahisti, takaisin tullessa ei ollenkaan. Joen toiselta puolelta löytyi ihania leikkipuistoja lapsille, tie kulki pitkin rantatörmää keskellä puistoa ja metsikköä. Matkan varrelta löytyy myös kahviloita ja ruokapaikkoja moneen makuun. Kävimme Riikan kanssa tankkaamassa keittoa ja teetä, hyvää ja edullista, niinkuin aina kun ulkona on syöty. Belgiassa osataan ruuan laitto. Joen penkereellä ajaessa näkyy asuntolaivoja, jokilaivoja ja rahtialuksia matkalla jonnekkin.Kevät on tullut tänne varkain. Joissakin puissa ja pensaissa on jo pienet lehdet. Krookukset ja narsissit kukkivat. Tänään pesin pienen sisäpihamme, tarkoitus on pitää grillikauden avajaiset ja Tuijan (harjoittelija)läksiäiset pikapuoliin.

Olenko yllytyshullu?

Tänään oli harvinaisen mukava päivä sateesta ja harmaudesta huolimatta. Antsuun oli yön aikana saapunut peräti kaksi laivaa, mihin oli toivottu laivatyöntekijän käyntiä. Oma työkulkuvälineeni oli matkalla Orvalin luostariin viikonlopuksi, joten jouduin turvautumaan Norjan merimieskirkon (naapurimme, kadun toisella puolella) autoon. Lähdin ajamaan satamaan, ja saavuttuani alukselle sain kipparilta lounaskutsun. Ruoka oli maittavaa, ja ainahan vapaaehtoistyöntekijälle ruokakutsu on mieluisa, puhumattakaan siitä että sen saa nauttia komeassa herra seurassa. Laivalta lähti kaupungin rientoja katsomaan kolme miehistön jäsentä sekä kippari. Kirkolla keitin porukalle aamupäiväkahvit ja neuvoin parhaan shoppailukadun Meirin. Tämän jälkeen lähdin nappi- laudassa ajamaan satama-alueen n. 30 neliökilometriä, Pohjoisinpaan osaan, tämä oli ensimmäinen vierailuni siellä päin. Vettä tuli taivaalta ja kurainen tie roiskui, tie kiemurteli pitkin Scheldejoen rantaa. Matkalla on paljon junaraiteita, sulkuja ja ylösnousevia maantiesiltoja. Nyt ne olivat onneksi alhaalla. Kun vihdoin tienvarressa alkoivat näkyä HAVEN 700....1000 kaijojen kyltit, tiesin että lähestyn määränpäätäni. Satama-alue oli täynnä jättiläismäisiä mustia vuoria. Sellaisia kun Jussin ikkunasta näkyi ennen Sörnäisten rantatiellä. Pieni kulkuväylä puikkelehti "vuorten"välissä ja kun tulin kaijalle, suuret koneet ja liukuhihnat kuljettivat mustaa massaa kohti laivaa, jonne olin menossa. Pysäköin auton aivan lankonkin viereen, hyppelin pikimustien lammikoiden lomitse, valkoisissa urhilukengissä ja pääsin kipuamaan ylös kannelle. Laiva oli musta ulkoa ja vähän sisältäkin. Messistä löysin kaksi iloista naista kahvin keitosta, ihana banaanikakun tuoksu täytti ilman. Sain kahvia ja kakkua, miehistöä saapui kahville ja vaihdettiin kuulumisia puolin ja toisin. Osa tästä porukasta olisi halunnut lähteä kaupungille kanssani, mutta laivan lähtö oli niin pian , että olisivat jääneet vilkuttamaan rannalle palattuamme.Lähdin siis ajamaan takaisin Antsuun, ja he, keula kohti Pietaria hakemaan uutta lastia hiilimurskaa. Kirkolle päästyäni odotti kaupungilla ollut miehistö minua lähtökuopissaan, heillä oli kiire laivalle. Minä nimittäin elin Belge-aikaa ja heillä kellot Suomen ajassa, ja tässähän on tunnin ero. Kun saavuimme kaijaan 120.. kehotti kippari minua ajamaan autoramppia ylös laivalle, no minähän ajoin, kuului kamala metallin kolina ja pian huomasin ajaneeni ylimmälle, kolmannelle kannelle, mikä oli täynnä kontteja. Katsahdin kipparia ja kysyin että mitäs nyt. Hän nauroi ja sanoi että peruuta tyttö vaan alas. Huh hujakkaa, siinäpä muutama hikipisara vierähti ennenkun olin alhaalla ja tukevasti kaijalla, laivan vieressä. Kun ajelin huojentuneena kohti kotia, puhelin soi ja sain kiitoset ko. miehistön kaupunkiin viemisestä. Lopuksi toteamuksen, "oletkos vähän yllytyshullu, ja aika rohkea myös". Huomenissa taas uusi paatti tulossa, toivottavasti en joudu pikisatamaan.

Antsun aarteet.

Jos pidät roskkis-dyykkauksesta ja rakastat tonkia epämääräisiä tavarakasoja, tule ihmeessä Anwerpeniin tiistaina. Jo aamipäivästä jätesäkkejä alkaa kertyä ovenpieliin ja seinän vierustoille.Tiistai on yleisesti täällä pyhitetty jätteiden keräykselle. Tässä asiassa tulee esiin saksalainen tarkkuus ja järjestelmällisyys , mikä on osa tätä kulttuuria. Kaikki jätteet lajitellaan tarkasti erivärisiin pusseihin (mitä saa ostaa todella huokeasti kaupoista) sii bio-jäte vihreään, sekajäte valkoiseen ,peltitölkit siniseen jne.Lehdet ja pahvit saa jättää sellaisenaan,kuitenkin siististi kasattuna. Iltamyöhällä jäteautot keräävät kaikki pussit, pahvit, lehdet sekä myös huonekalut matkaansa.

Jos jäte on lajiteltu väärin tai paketoitu huolimattomasti, ei niitä kuljeteta pois. Ne jäävät lojumaan kadulle, ja jos ko.talo ei niitä korjaa pikinmiten, tulee sakot(ja ehkä joutuu puhutteluun kamarille sunnuntaina klo.7 )? Kun on mahdollista jättää myös taloustavaroita sekä huonekalujaan kadulle, voi löytöjä tehdä.. Itse bonggasin vanhan, todella kauniin hopeanvärisen tarjottimen. Täytyy olla kuitenkin tarkkana mitä kerää, kotiin niitä on todella pitkä matka kuljettaa. Se miksi näin toimitaan, johtuu pelkästään tilan puutteesta. Talot on rakennetuu vieriviereen. Pihoille pääsyä ei ole, ja osa taloista on pihattomia. Joten roskiksille ei ole paikkaa. Kadut ovat vanhoja ja kapeita, joten niissäkään ei jäteastioille ole tilaa. Tämä tiisain roskis-päivä näkyy toimivan hyvin, ja kadut ovat keskimäärin roskattomampia kun koto Suomessa. Ihmettelen vaan, miksi meillä esim. biojäte pussit maksavat niin paljon? siihen ei ainakaan maantieteellinen sijainti voi vaikuttaa. Tupakan tumppeja sen sijaan lojuu vähän kaikkialla. Ei taida EU:n tupakkalaki kolahtaa tähän kansaan kovinkaan hyvin, sillä vielä monessa paikassa savutellaan, etenkin ravintoloissa.

Aamutuimaan asemalle.

Eilen sain yllättävän tehtävän. Ohjeen mukaan minun tuli olla Herrenstraatin poliisiasemalla sunnuntaiaamuna klo.7-9.00 välisenä aikana selvittämässä liikennerikkomusta, joka oli tapahtunut
Joulukuun alussa. Siis silloin, kun en edes tiennyt muuttavani Antsuun. Eipä muuta kun aamulla etsimään asemaa. Jos joku joka tuntee minut, tietää että ajoin n. 5 km etsiessäni paikkaa. Lopulta se löytyi alle kilometrin päästä kotiovelta. Lupsakka vanhempi konstaapeli otti minut vastaan. Asia tuli hoidettua, ja lasku lähtee työnantajalleni, joka sitten selvittää ken on ajanut päin punaisia Joulukiireessään. Ihmettelin ääneen konstaapelille, miksi asiat hoidetaan sunnuntaiaamuna ja varhain. "Juuri sen vuoksi" hän vastasi. Ehkä ihmiset muistavat sakkonsa paremmin, kun joutuvat hoitamaan asiansa pyhä-aamuna. Lähtiessäni ulos asemalta, tuoksahti jotain ihanaa. Vastapäisessä talossa oli leipuri työssään. Rapeat patongit ja vastaleivotut herkut vetivät minua puoleensa....kuin magneetti.Tässä kirjoittamisen ohessa, murustelelen vaniljakroisanttia, ja hörpin maitokahvia. Kelpaa odotella satamaanlähtöä iltapäivällä, lähden silloin vastaan Suomesta tulevaa laivakuraattoria.

Pyörryksissä pyöristä.

Edellinen blogini oli niin kurjan näköinen, hyppivien rivien vuoksi että ajattelin jättää koko bloggauksen. Täällä sitä taas kuitenkin ollaan. Kateellisena olen katsellut kun pyöräilijät suhauttelevat kaupungilla varsin villisti. Itse pyörät ovat aika vaatimatonta luokkaa, kun vertaa mitä meillä suomessa on. Menopelit ovat mustia ja kaiketi hollanttilaista mallia. Kypärää ei käytä kukaan, ja pienemmät lapset kulkevat sujuvasti mukana istuin/tavarankuljetus laatikossa. Kaikki väistelevät pyöriä ja pyöräilijät kunnioittavat jalankulkijoita.

Kävi niin onnelliseti, että saimme luvan ostaa käytetyt työsuhde fillarit.Kauppa löytyi kaupungin länsilaidalta. Äreän olinen pyörämyymälän pitäjä "suostui"myymään meille kaksi menopeliä yhteishintaan 144 e. Kaupanpäällisiksi saimme yhden hyvän lukon. Myyjän/paikan omistajan äreys johtui siitä kun yritin tinkä hinnasta. Hän raivostui ja lupasi heittää meidät ulos kaupasta.Yritimme kuulema tehdä hänestä orjaa ja aliarvioimme pyöriä.. No, kaupat syntyivät
ja kaikki olimme lopuksi tyytyväisiä.

Tänään lähdin torille ja kauppaan fillarilla. Ilma on ollut kolea, mutta hyvin tarkeni ajaa. Sukkelasti laskettelin pyörätietä keskustaan, kotikatuni Italielein keskellä kulkee kaksikaistainen pyörätie.Kun asiat oli hoidettu, poikkesin messuun, Marialle omistettuun kirkkoon. Se on valtava goottilaistyyppinen kaunis katetdraali, seinillä mm. neljä Rubensin maalausta.

Keskustassa on välillä mukava käydä katsomassa kaupungin hyörinää. Omasta korttelista ei kyllä tarvitse ainakaan ruan perään lähteä. Ihan naapurista löytyy juustokauppa, leipomo, lihakauppa, hedelä/vihannes puoti, korttelikapakka ja ilotalo. Belgiassa on vaikea laihduttaa, ruoka on hyvää ja edullista jopa ulkona syöminen on vapaaehtoistyöläiselle joskus mahdollista.

Koulussa taas.

Kun kolmeen vuoteen en ole ollut koulussa, oli hauskaa ja jännittävää opettaa flaaminkielistä
poikajoukkoa. Koulu missä opetin suomea, on puolentunnin ajomatkan päässä Hollannin rajalle päin.Sen erikoisuutena on mahdollisuus suuntautua ammatillisesti, jo peruskoulussa. Kolussa oli melkein tuhat oppilasta ja 200 opettajaa. Rakennuksia on paljon. Osana niitä ovat maatalouteen, puutarhan ja eläintenhoitoon kuuluvia yksiköitä. Näin hevosia, lehmiä, kanaoja ,kaneja, lampaita,eksoottisia lintuja, käärmeitä, pikku-leguaaneja ym.Olin hyvin vaikuttunut, kun näin miten hyvää huolta pidettiin kaikista eläimistä, ja saadaan aktiivista oppia, kunnioittamaan ja hoitamaan niitä kaikkia. Oli hienoa nähdä kuinka kaupunkilaislapset suhtautuvat maatalouteen luontevasti, ja itsestään selvänä osana yhteiskuntaa. Koulussa voi valita myös matematiikkaan, fysiikkaan ja luonnontieteisiin painottuvat linjat. Matematiikan opiskelijat olivat Comenius-projektissa mukana, yhdessä erään Kokemäkeläisen koulun kanssa. Siksi menein kertomaan heille

Suomeen liittyvistä asioista, sekä kävimme läpi n. 30 sanaa. Oppilaat olivat innostuneita tietämään


onko Suomessa blondeja yhtä paljon kun Ruotsissa , jääkiekosta, jalkapallosta, Joulupukista, rokista, kylmyydestä ja kaikista normaaleista asioista, mitä meikäläisetkin nuoret miettivät.



Lopuksi katsottiin skriinillä youtubesta suomalaisia bändejä (tietysti Lordia myös) sekä hieno lyhyt Lappi-elokuva. Kiitos vaan Tomille, Alanille, Felipelle ja muille vesseleille hauskasta päivästä. Lupasin myös kertoa terveisiä pojilta, tietysti kaikille Suomen blondeille!

Kämppikset

Kun asuuu kimppakämpässä, voi sattua kaikenlaista yllättävää. Hetki sitten yksi kämppis innostui paistamaan lettuja. Ihana, herkullinen tuoksu leijuu nenääni keittiöstä. Lisukkeena belgialaisia herkkukastikkeita, siirappia , suklaata ja tietysti hilloa. Onkesi "kotimme" on korkealla. Täytyy kiivetä kauhea määrä jyrkkiä portaita, ennenkun on perillä Siis kilot kuluu (toivottavasti). Toinen kämppis innostui siivoamaan. Kaikki huoneet ja kaapit on putsattu, huh tuota nuoruuden ihanaa energiiaa. Mikä tässä on ollessa. Päiväni alkoi laivavierailulla varhain. Ajoin tukka putkella ruuhkassa satamaan, kaus, en kuitenkaan ihan Hollannin rajalle. Yllätys yllätys.. lastin purkaminen oli käynyt vikkelästi, ja alus oli jo lähtenyt merelle. Satama-altaassa oli lastaamassa puutavaraa , vanha ruosteinen valtamerilaiva. Siinä oli jotain tuttua. Finn Arrow! se millä olen matkannut joskus aikojen alusta New Yorkista Helsinkiin. Nimi oli vaihtunut Painaple Arrowiksi sen entinen loistokkuus oli mennyttä. Haikeana katselin laivaa, kiittelin sitä mielessäni ikimuistoisesta reissusta, yli Atlannin myrskyjen, Rotterdamin ja Hampurin humujen. Yllätykset eivät loppuneet tähän. Kun saavuin toimipaikaani, odotti hallintosihteeri lappu kädessä huolestuneena. Joku Suomalainen rekkakuski oli hävinnyt.Rekka oli nähty parkissa, mutta miestä ei. Taas hyppäsin auton rattiin, ja lähdin ajamaan kohti Rekkaparkkia. Kiertelin alueella, mutta autoa ei näkynyt. Ajattelin jo kamalia, mitä kujettajalle on voinut tapahtua. Palattuani takaisin kotikulmille, sain tietää että rakankujettaja oli autoineen turvassa Rotterdamissa. Hän oli vain unohtanut ilmoittaa asiasta kotipuoleen. Onneksi kävi nyt näin, mutta muistetaanpa aina soittaa! jos ei tulla suorinta tietä kotiin. Sade ropisee ikkunaan, kynttilät palavat ja vatsa on täynnä lettuja.

Laivakäynnit

Ensimmäiset vierailut laivoilla olivat jännittäviä. Kun matkaan lähdetään, on puettava kirkkaan keltainen suojaliivi päälle, samanlainen mitä näkee pienten koululaisten pitävän päällään luokkaretkillään. Selkäpuolen tekstistä näkee, millä asialla kuljemme. Kulkulupaa tai passia näyttämällä turvaportilla, pääsemme satama-alueelle.

Jättiläismäiset nosturit ja työkoneet hämmentävät. Onneksi ajamme autolla kaijalle, aivan laivan viereen. Aluksen sisään kuljetaan myös ilmottautumalla vahdille, vielä tarkempaa tämä on tankkerille mentäessä. Kiipeämme ylö miehistön messiin(päivähuoneeseen). Merimiehiä, hyvinkin nuoria , on paikalla viettämässä lepohetkeä ruokailun jälkeen. Vaihdamme kuulumisia, ja tuomme heille muutaman päivän vanhoja sanomalehtiä. Kovin kauaa eivät miehet ehdi istua, työ kutsuu kannella, lastin purkamisessa tai lastauksessa ja laivan kunnostustöissä. Kokki- stuertti (tuju) tarjoaa kahvia, toisinaan myös ruokaa, jos ruoka aika on käsillä. Tuju kertoilee viimeisestä legistä (matkasta). Biskajnlahdella on myrskynnyt kovaa. 12-14 m aallot ovat heitelleet alusta niin hurjasti että nukkuminen oli ollut hankalaa koska välillä myräkkä oli tiputtanut punkasta(sängystä)lattialle.


Tällaisen etapin jälkeen saa paikkoja siivota ja järjestellä, kun tavarat ovat lentäneet pitkin lattioita. Tämä kuuluu kuitenkin ajoittain ihan normaaliin merielämään. Laivassa syödään hyvin, ja myös terveellisesti, viikon ruokalistasta näyttää herkulliselle. Nam, tuli nälkä. Pian päästämme kokin työnsä ääreen, hän valmistaa Burugundin kukkoa lisukkeineen, 13 henkiselle miehistölle päivälliseksi. Laivaassarin on aika jatkaa matkaa, dokille numero 120..

Jostain kummallisesta syystä, sitä kuvittelee että kun istuu lentokoneessa muutaman tunnin, niin aurinko paistaa perillä. Totuus on kuitenkin se, että taivas on ollut harmaa monta päivää, vettä on satanut ja tuuli ulvoo hormeissa, kun ihanassa kummituselokuvassa konsanaan.

Kateellisena katselen televisiosta Suomen uutisia, valkoista, valoisaa ja lunta. Mahtavaa, etelän lapsetkin pääsevät nauttimaan talven iloista. Harmaudesta huolimatta Antwerpen avautuu mielenkiintoisena. Kulkiessani vanhoja katuja pitkin, maisema on kun "city Pispalasta" jokainen talo on omanlaisensa. Kapeita, korkeita, erinvärisiä, ränsistyneitä, persoonallisesti koristeltuja. Hauska idea oli mielestäni vanha polkupyörä, mikä roikkui ikkunanpielestä kolmannesta kerroksesta, pakkarille oli sidottu Joulukuusi ja pyörän runkoon oli sitaistu led-valot. Monessa talossa on koristeena madonna aiheisia patsaita, kaikki vanhoja ja kauniita.

Lähellä Antsun kotiani on Turkkilais-kortteli. Nimi on nykyään harhaanjohtava, alueella asuu maahanmuuttajia usealta mantereelta. Täältä löytyy parhaimmat vihnnekset ja hedelmät, ystävällinen palvelu ja hymy. Ikävä kyllä se ei ole itsestään selvyys ainakaan Anwerpenissa. Pari viimeistä päivää on antanut merkkejä kevään tulosta. Aurinko paistaa,ainakin sydämessäni.

-Satu

Perillä

Lentomatka sujui jouheasti, muutamaa turbulenssia lukuunottamatta. Minua oltiin vastassa Brysselin kentällä ja matkaan Antwerpeniin meni n. 40 min. ruuhkasta huolimatta. Perille päästyä yli 130 v. vanha talo otti minut hyvin vastaan. Kiipesin ylös asunnolleni pitkin kapeita ja jyrkkiäportaita. Kaunis rakennus huokuu ja huokailee historiaansa. Kämppikseni, 22 nuorimies esittelee yhteistä asuntoamme. Huoneeni on vinokattoinen ja kodikas. Luulen että tulen viihtymään täällä.
Kaupat menevät kiinni jo 18-19 kieppeillä. joten ensimmäinen vastaantuleva ruokakauppa saa kelvata, nurkan takaa näkyy tuttu Lidlin kyltti. Valikoimat samat kun kotomaassa. Sillä poikkeuksella että kaupan etuosa on varattu viineille ym. alko juomille. Hedelmiä ja vihanneksia
on runsaasti, ja hinnat n. kolmanneksen halvemmat kuin Suomessa.

Iltatoimien jälkeen pötkähdän petiin väsyneenä. Sanon kaikille rakkailleni hyvää yötä mie-
lessäni, ja toivon että tyttäreni ovat saaneet kissat yöksi sisälle.On ollut hieno päivä! Aamulla on noustava varhain ja lähdettävä junalla Brysseliin, Helin matkassa.

-Satu

Löydänkö Antwrpeniin?

Vielä muutama päivä kotona. Ulkona pimeää, märkää ja tuulista. Kaiketi samanlainen sää odottaa perillä. Punainen kynttilä valaisee lämpimästi, Olli-kolli kehrää vieressä. Mielessä eilisilta, pienet pippalot läksiäisten merkeissä, punaviiniä ja hyvää mieltä. Ystävää halatessa, mietin miksi oikeastaan lähden? Kodistani, rakkaitteni luota. " On lähdettävä , jotta voi palata " sanoi tyttäreni, kun huokailin.

Päätös ottaa vapaaetoistyö Euroopan toiseksi suurimmassa satamakaupungissa vastaan tapahtui nopeasti. Neuvottelu vielä asiasta neljän tyttären kanssa antoi varmuuden.

Joten täältä tullaan Antwerpen. Minä odotan sinulta paljon. Uljaita laivoja, tyrskyävää Pohjan-merta, taidetta, vanhaa arkkitehtuuria, kirpputoreja ja ennenkaikkea mielenkiintoisia ihmisiä.

Tot straks!