Jostain kummallisesta syystä, sitä kuvittelee että kun istuu lentokoneessa muutaman tunnin, niin aurinko paistaa perillä. Totuus on kuitenkin se, että taivas on ollut harmaa monta päivää, vettä on satanut ja tuuli ulvoo hormeissa, kun ihanassa kummituselokuvassa konsanaan.

Kateellisena katselen televisiosta Suomen uutisia, valkoista, valoisaa ja lunta. Mahtavaa, etelän lapsetkin pääsevät nauttimaan talven iloista. Harmaudesta huolimatta Antwerpen avautuu mielenkiintoisena. Kulkiessani vanhoja katuja pitkin, maisema on kun "city Pispalasta" jokainen talo on omanlaisensa. Kapeita, korkeita, erinvärisiä, ränsistyneitä, persoonallisesti koristeltuja. Hauska idea oli mielestäni vanha polkupyörä, mikä roikkui ikkunanpielestä kolmannesta kerroksesta, pakkarille oli sidottu Joulukuusi ja pyörän runkoon oli sitaistu led-valot. Monessa talossa on koristeena madonna aiheisia patsaita, kaikki vanhoja ja kauniita.

Lähellä Antsun kotiani on Turkkilais-kortteli. Nimi on nykyään harhaanjohtava, alueella asuu maahanmuuttajia usealta mantereelta. Täältä löytyy parhaimmat vihnnekset ja hedelmät, ystävällinen palvelu ja hymy. Ikävä kyllä se ei ole itsestään selvyys ainakaan Anwerpenissa. Pari viimeistä päivää on antanut merkkejä kevään tulosta. Aurinko paistaa,ainakin sydämessäni.

-Satu