Pyörryksissä pyöristä.

Edellinen blogini oli niin kurjan näköinen, hyppivien rivien vuoksi että ajattelin jättää koko bloggauksen. Täällä sitä taas kuitenkin ollaan. Kateellisena olen katsellut kun pyöräilijät suhauttelevat kaupungilla varsin villisti. Itse pyörät ovat aika vaatimatonta luokkaa, kun vertaa mitä meillä suomessa on. Menopelit ovat mustia ja kaiketi hollanttilaista mallia. Kypärää ei käytä kukaan, ja pienemmät lapset kulkevat sujuvasti mukana istuin/tavarankuljetus laatikossa. Kaikki väistelevät pyöriä ja pyöräilijät kunnioittavat jalankulkijoita.

Kävi niin onnelliseti, että saimme luvan ostaa käytetyt työsuhde fillarit.Kauppa löytyi kaupungin länsilaidalta. Äreän olinen pyörämyymälän pitäjä "suostui"myymään meille kaksi menopeliä yhteishintaan 144 e. Kaupanpäällisiksi saimme yhden hyvän lukon. Myyjän/paikan omistajan äreys johtui siitä kun yritin tinkä hinnasta. Hän raivostui ja lupasi heittää meidät ulos kaupasta.Yritimme kuulema tehdä hänestä orjaa ja aliarvioimme pyöriä.. No, kaupat syntyivät
ja kaikki olimme lopuksi tyytyväisiä.

Tänään lähdin torille ja kauppaan fillarilla. Ilma on ollut kolea, mutta hyvin tarkeni ajaa. Sukkelasti laskettelin pyörätietä keskustaan, kotikatuni Italielein keskellä kulkee kaksikaistainen pyörätie.Kun asiat oli hoidettu, poikkesin messuun, Marialle omistettuun kirkkoon. Se on valtava goottilaistyyppinen kaunis katetdraali, seinillä mm. neljä Rubensin maalausta.

Keskustassa on välillä mukava käydä katsomassa kaupungin hyörinää. Omasta korttelista ei kyllä tarvitse ainakaan ruan perään lähteä. Ihan naapurista löytyy juustokauppa, leipomo, lihakauppa, hedelä/vihannes puoti, korttelikapakka ja ilotalo. Belgiassa on vaikea laihduttaa, ruoka on hyvää ja edullista jopa ulkona syöminen on vapaaehtoistyöläiselle joskus mahdollista.