Matkalla Edamiin ja sen jälkeen.

Viikonloppuna lähdin ajamaan kohti Hollanttia työkaverini Riikan kanssa. Olimme menossa Rotterdamin kautta Amserdamiin, hakemaan ja viemään Papas no Mamas kuoroa esiintymään, suomalaisten, Alankomaissa asuvien Naistenpäiväjuhlassa. Lähdimme matkaan ennen pahinta viikonloppuruuhkaa. Suuntasimme pienemmille teille, ja se kyllä kannatti.Heti Hollannin puolelle tultaessa näimme täällä ensimmäiset metsät. Puut ovat edelleen lehdettömiä, ehkä joissakin on pienet vihertävät hiirenkorvat, mutta voin kuvitella kuinka kaunista on kun kevään ja kesän vehreys puhkeaa kukkaansa. Ajelimme aika rannikon tuntumassa, pienet suloiset kylät joissa hyvin hoidetut pihat, sekä piparkakkumaiset omakotitalot (tyyliin Hannu ja Kerttu) reunustivat tienvierustaa. Kävimme ostoksilla eräässä kyläkaupassa, ja kauhuksemme totesimme ruan olevan vielä halvempaa täällä kuin Belgiassa (miksi samat elintarvikkeet ovat Suomessa niin kalliita, esim. kokojyvä tai speltti leipä missä runsaasti siemeniä, ihana maku maksaa n. 1.50)? Saavuttuamme Rottikseen löysimme pienen etsinnän jälkeen Suomen Merimieskirkon. Vuosivapaaehtoinen Juulia otti meidät ystävällisesti vastaan ja vei meidät kauniiseen vierashuoneeseen, jonka ikkunoista avautui näkymä vehreään ja vihreään pihaan. Kauniit vanhat puut, joiden rungot olivat aivan vihreän muratin peitossa, vihreitä nahkealehtisiä pensaita, kukkivat helmihyasintit sekä pihanperällä nököttävä hirsisauna, sinisine verhoineen oli unenomainen näky.Seuraavana päivänä lähdimme hakemaan Pappoja kahdella pienoisbussilla Damista. Ehkä elämäni haasteellisin ja hiuksia nostattava ajomatka oli, kun etsimme hotellia aivan keskustasta. Kauniit kanavat ja niitä ylittävät todella kapeat vanhat sillat, ihmisten ja polkupyörien sekamelska vilahteli ohi lauantai iltapäivänä, kun ajoimme kapean, kapeaampia katuja, kunnes viimein oikea hotelli löytyi. Iloiset papat (32-60 v.)kyydissämme ajoimme kauniiseen Edamin maakuntaan Volledamiin. Illalla saimme gourmet illallisen ja kuuntelimme Pappojen laulua, 150 muun Suomalaisen naisen kanssa. Varsinaisille Naistenpäivän osallistujille viikonloppu oli ratkiriemukas. Heille oli järjestetty workshoppeja laidasta laitaan mm. Janus ja Anna Hanskinin pitämä musiiki/laulu ryhmä. Puheen sorina ja pörinö oli huumaavaa, olihan tämä joillekkin Suomalaisnaisille ainoa viikonloppu kun pysyivät kommunikoimaan omalla äidinkielellään.Illan pimetessä lähdimme ajamaan Papat kyydissämme kohti Antwerpenia. Puolenyön paikkeilla saavuimme kotiin ja Papatkin pääsivät lepäämään ennen Brysselin keikkaansa. Seuraavana aamuna puurot ja kahvit nautittuaan, Papat suuntasivat junalla Brysseliin. Ennen sitä, allekirjoittanut ja Riikka saimme keittiöön serenadin Papoilta kiitokseksi kyydistä ja puuronkeitosta. Vähän on leijuttu pilvissä sen jälkeen.....