"Timanttikaupoilta mummoklubiin"

Päivä valkeni aurinkoisena. Tänään lähdin ajamaan anivarhain Terneuzeniin, Hollannin puolelle 38 km. päähän Antsusta. Kielistä oli käynyt kutsu, että sailorit haluavat timanttiostoksille. Ruuhkaisten tiealueitten taakse jäätyä, saattoi keskittyä keväisiin maalaismaisemiin. Traktorit mylläsivät peltoa kuohkeaksi teiden varsilla, suuret lintuparvet seuranaan. Hetki sitten puhjenneet pienet lehdet, näyttävät vihreiltä hunnuilta puissa ja pensaissa. Hollannin puolella jälleen valtavat pellot jatkuvat yli horisontin, väliin putkahtaa esiin pieniä lampia sekä jokia jotka halkovat vehreää maastoa. En enää ihmettele että Alankomaat ovat toiseksi suurin maatalousmaa U.S.A:n jälkeen. Monin paikoin on myös kasvihuoneita, jossa kasvatetaan tomaatteja, kurkkuja ym. Lähellä satamaa näkyy uudenaikainen tuulimyllypuisto, valkoiset pilviähalkovat siivet pyörivät hurjaa vauhtia, jauhaen puhdasta energiaa. Taivaanrannassa nököttää "vanhanajan"romanttinen tuulimylly, se on kyllä enemmän minun makuuni. Torniosta tulleen laivaväen saatuani autoon, lähdimme takaisin kohti Antsua. Matkalla kuulin että heidän laivalleen on tunkua eurooppalaisista, jotka haluavat kokea jään ja lumen hohdetta merellä. Merimatka Torniosta alaspäin antaa hyvän mahdollisuuden tähän, kaunis talvinen maisema ja ahtojäät merellä tuovat kaivattua eksotiikkaa. Shoppailun jälkeen suuntasin jälleen Terneuzeniin päin, kyydissäni tyytyväiset merenkulkijat. Timantit oli ostettu vaimoille ja tyttöystäville. Kaupoissa palvelu on kuulemma erinomaista ja hinta-laatusuhde kohdallaan.Esim. kivien "istutus"koruihin on täysin ilmaista, maksat ainoastaan kivestä. Eikö olekkin kätevää? kaikki tänne soppailemaan, diamonds are the girls best friends!! Tämän reissun jälkeen minua odottaa kirkolla ex-kollegani Tapsa. Hän asuu nykyään Belgiassa ja on luvannut korjata jalkapuolen alttaripöydän. Pöydän tutkittuaan Tapsalla on selvä visio asiasta, tapaus vaatii hyvät työkalut ja uuden käynnin.Kiitos! Sitten vuorossa kokous, jossa perustamme vanhempien leidien "retkikerhon". Näillä seuduilla asuu jonkun verran suomalaisia, jotka ovat jääneet eläkepäivinään asumaan Belgiaan, ja kaipaavat seuraa ja mahdollisuuden puhua suomea. Päätimme aloittaa jonkun virikkeellisen toiminnan, näille mukaville rouville. Retkikerho tuntui saavan kannatusta. Ensimmäinen kertsimatkamme suuntautuu lähiseudun hopeamuseoon, se on kaunis linna, suuren puiston ja piene järven keskellä. Rouvat olivat innoissaan, ja punaposkisina he esittävät monia hyviä ja hauskoja tulevan kesän retkikohteita. (kiitos Riikalle ihanista vadelma-muffineista). Iltamyöhäll'ä oli vielä yksi ajo lähisatamaan , vein lastia odottavan ihanan ja hyväntuulisen miehistän (naisiston) yliperämies ja laivan tuju ovat naisia, alukselleen. Kotiin kirkolle ajaessani mieleni on hyvä, päivä on ollut täysi, peräti täyteläinen. Väsymys tuo mukanaan haikeuden hetken, mietin miten pienimmäisteni yo.kirjoitukset ovat tänään sujuneet? Joko mummin lintuset on kirjoittaneet pääsiäispupuille toiveistaan, kuinka isot siskot jaksaa ?? ... taitaa olla laiva-assarilla vähän koti-ikävä.