Kämppikset

Kun asuuu kimppakämpässä, voi sattua kaikenlaista yllättävää. Hetki sitten yksi kämppis innostui paistamaan lettuja. Ihana, herkullinen tuoksu leijuu nenääni keittiöstä. Lisukkeena belgialaisia herkkukastikkeita, siirappia , suklaata ja tietysti hilloa. Onkesi "kotimme" on korkealla. Täytyy kiivetä kauhea määrä jyrkkiä portaita, ennenkun on perillä Siis kilot kuluu (toivottavasti). Toinen kämppis innostui siivoamaan. Kaikki huoneet ja kaapit on putsattu, huh tuota nuoruuden ihanaa energiiaa. Mikä tässä on ollessa. Päiväni alkoi laivavierailulla varhain. Ajoin tukka putkella ruuhkassa satamaan, kaus, en kuitenkaan ihan Hollannin rajalle. Yllätys yllätys.. lastin purkaminen oli käynyt vikkelästi, ja alus oli jo lähtenyt merelle. Satama-altaassa oli lastaamassa puutavaraa , vanha ruosteinen valtamerilaiva. Siinä oli jotain tuttua. Finn Arrow! se millä olen matkannut joskus aikojen alusta New Yorkista Helsinkiin. Nimi oli vaihtunut Painaple Arrowiksi sen entinen loistokkuus oli mennyttä. Haikeana katselin laivaa, kiittelin sitä mielessäni ikimuistoisesta reissusta, yli Atlannin myrskyjen, Rotterdamin ja Hampurin humujen. Yllätykset eivät loppuneet tähän. Kun saavuin toimipaikaani, odotti hallintosihteeri lappu kädessä huolestuneena. Joku Suomalainen rekkakuski oli hävinnyt.Rekka oli nähty parkissa, mutta miestä ei. Taas hyppäsin auton rattiin, ja lähdin ajamaan kohti Rekkaparkkia. Kiertelin alueella, mutta autoa ei näkynyt. Ajattelin jo kamalia, mitä kujettajalle on voinut tapahtua. Palattuani takaisin kotikulmille, sain tietää että rakankujettaja oli autoineen turvassa Rotterdamissa. Hän oli vain unohtanut ilmoittaa asiasta kotipuoleen. Onneksi kävi nyt näin, mutta muistetaanpa aina soittaa! jos ei tulla suorinta tietä kotiin. Sade ropisee ikkunaan, kynttilät palavat ja vatsa on täynnä lettuja.