Laivakäynnit

Ensimmäiset vierailut laivoilla olivat jännittäviä. Kun matkaan lähdetään, on puettava kirkkaan keltainen suojaliivi päälle, samanlainen mitä näkee pienten koululaisten pitävän päällään luokkaretkillään. Selkäpuolen tekstistä näkee, millä asialla kuljemme. Kulkulupaa tai passia näyttämällä turvaportilla, pääsemme satama-alueelle.

Jättiläismäiset nosturit ja työkoneet hämmentävät. Onneksi ajamme autolla kaijalle, aivan laivan viereen. Aluksen sisään kuljetaan myös ilmottautumalla vahdille, vielä tarkempaa tämä on tankkerille mentäessä. Kiipeämme ylö miehistön messiin(päivähuoneeseen). Merimiehiä, hyvinkin nuoria , on paikalla viettämässä lepohetkeä ruokailun jälkeen. Vaihdamme kuulumisia, ja tuomme heille muutaman päivän vanhoja sanomalehtiä. Kovin kauaa eivät miehet ehdi istua, työ kutsuu kannella, lastin purkamisessa tai lastauksessa ja laivan kunnostustöissä. Kokki- stuertti (tuju) tarjoaa kahvia, toisinaan myös ruokaa, jos ruoka aika on käsillä. Tuju kertoilee viimeisestä legistä (matkasta). Biskajnlahdella on myrskynnyt kovaa. 12-14 m aallot ovat heitelleet alusta niin hurjasti että nukkuminen oli ollut hankalaa koska välillä myräkkä oli tiputtanut punkasta(sängystä)lattialle.


Tällaisen etapin jälkeen saa paikkoja siivota ja järjestellä, kun tavarat ovat lentäneet pitkin lattioita. Tämä kuuluu kuitenkin ajoittain ihan normaaliin merielämään. Laivassa syödään hyvin, ja myös terveellisesti, viikon ruokalistasta näyttää herkulliselle. Nam, tuli nälkä. Pian päästämme kokin työnsä ääreen, hän valmistaa Burugundin kukkoa lisukkeineen, 13 henkiselle miehistölle päivälliseksi. Laivaassarin on aika jatkaa matkaa, dokille numero 120..