Yltäkylläistä ihanuutta.

Palasin hetki sitten aisteja hellineeltä sunnuntairetkeltä. Poutaa on pidellyt koko päivän, ja aivan sopivasti, ettei tarvitse kuumuutta valittaa. Olen ollut onnessani kun kaksi tytärtä tuli kyläilemään.
(Täydellistä jos kaikki neljä olisivat paikalla) Aamulla suunnistimme antiikkitorille, sitä ennen laiva-assari oli pyörähtänyt pyörällään kukkatorilla jo varhain, ja ostanut hempeän kukkakimpun kirkkoon , missä eräs pienokainen sai nimensä. Suntion hommat tehtyäni oli vapaus lähteä joka sunnuntaiselle, vanhantavaran ja antiikin myyntikaduille, aivan Scheldejoen varteen. Mikä ihanuus taas avautui eteemme. Myyntipöydät täynnä vanhaa posliinia, lasia, kortteja, leluja,patsaita, koruja, levyjä, tauluja, pienenpiä huonekaluja, vanhoja hienoja hajuvesipulloja,kirjoja, lääkärinlaukkuja ja lääkärinvälineitä - vm.1898, suutarinlestejä ymym.. Matkaan tarttui kaikista yrityksistä huolimatta, kaksi pientä kaappia parillakympillä, ne eivät olleet myyjän mielestä vanhoja, ainoastaan vuodelta 1922. Meille kelpasi, ja vielä vitosella kaunis tinakannnu, tämä olikin alku Sallan ko.harrastukselle. Jatkoimme matkaa, ja oli aika nauttia lattea ja croisantteja.

Iltapäivällä lähdimme kohti Lieriä, se on pieni kaupunki Antwerpenin kupeessa. Ajomatkaa kertyi n. 20 km ja perillä odotti mitä kaunein ja tunnelmallisin "kylä". Kadut ovat mukulakiveä tai vanhaa laatoitusta. Ne olivat kapeita ja kiemurtelivat kuin kissanpolut. Talot korkeita, kapeita ja koristeellisia, vanha patina säilynyt, eli ei onneksi mikään liian kiiltokuvamainen.Kylää halkoi kanavia, ja kaarisillat kuvastuivat tyyneen veteen. Niitä reunustivat runsas sininen kukkaloisto joka putoili kun "usvainen unikuva" veteen. Kaiken tämän keskellä kuulimme moniäänisten kellojen soivan. Kävelimme eteenpäin ja huimankorkealta tornista kuului aina enemmän kellon saundeja. Ohitimme kirjaston ja upean pihan mikä kasvoi erinvärisiä hortensia pensaita. Niiden välissä oli tuoleja ja pöytiä missä istui hartaasti kuuntelevia ihmisiä viinilasit tai kaffekupit edessään. Istuimme myös alas ja kellojen pauhe yltyi. Kyseessä olikin klassisenmusiikin konsertti, ja kelloja soitti japanilainen kuuluisuus. Musiikki oli niin hienoa että harmittelin sen pikaista päättymistä. Eipä hätää, ohjelmalehtisen löydettyäni, huomasin että ensiviikon sunnuntaina on uusi mahdollisuus tulla konserttiin kukkien keskelle, tähän suloiseen Lierin kaupunkiin.