Melkein täydellistä.

Terveisiä torilta. Pieni sunnuntaitorimme on kevään myötä levinnyt kuin Elanto (me vanhat muistamme)kaupattavaa tavaraa on nelinkertaisesti, ja kauppiaat ovat levittäytyneet jo sivukaduille. Eksoottiset tuksut sekoittuvat paistetun kanan, vihannesten ja kukkien kanssa. Hedelmiä kaupataan huutamalla, sekä halpoja alusvaatteita. Kukkavalikoimat pursuavat ja värikylläisyys hurmaa. Kämppikseni osti tuoksuvan syvänsinisen hyasintin, sekä kymmenen tulppaania sulostuttamaan piippuhyllyllä olevaa asuntoamme. Kaikki katukahvilat ovat auki ja ihmiset värjöttelevät niissä kylmissään. Vaikka aurinko paistaa, ilma on kolea. Tännekkin tuli takatalvi. Mennyt viikko on ollut kiireinen, laivoja on tullut ja mennyt. Sain tilaisuuden vierailla suurella öljytankkerilla, mennessäni laivalle sitä oltiin jo pumppaamassa tyhjäksi.Putket sihisivät ja suhisivat ympärillä ja ne höyrysivät kuin geisiirit Islannissa. Tämä ilmiö johtuu siitä että pumpatessa, putkiin tiivistyy vettä ja se poistuu höyrynä ulos, vartavasten tehdyistä aukoista. Siiis ei mitään vaarallista. Tankkerilla on erittäin tiukat turvallisuusmääräykset. Miehistö ei saa nauttia kahta olutpulloa enenpää vuorokaudessa, puhalluksia suoritetaan ja seuloja joskus. Tämä lienee hyvin ymmärrettävää, kun lastina on valtavat määrät tulenarkaa tavaraa. Kiitos Purhan vieraanvaraisuudesta, kaikki tarjottu ruoka oli ihanaa! St. Pauluksen katedraali on vanhassa kaupungissa, se on barokkiaikainen tyyliltään, massiiviset tummat puukoristeiset enkeli ja pyhimysaiheiset hahmot koristavat kirkkoa kaikkialla. Suurten Hollanttilaisten mestareiden työt peittävät seiniä, mm.Rubens ja Van. Dyck. Eilen illlalla olin kuuntelemassa siellä Bachin, Mozartin ja Bhramsin konserttia. Orkesteri ja kuoro olivat niin loistavia että tippa tuli silmään. Tähän on hyvä päättää ensimmäinen laiva-assari kausi, se jatkuu taas Kesäkuussa. Pian on aika astua laivaan neljäksi päiväksi ja ottaa kurssi Suomea ja Vuosaarensatamaa kohden, palata rakkaittensa luokse.

Salainen puutarha.

Halpaan ja mukavaan harrastukseeni kuuluu täällä "polkupyöräpyrähdykset", ajelen ilman päämäärää Antsun kapeita ja mutkittelevia katuja. Aina on löytynyt joku uusi paikka, joka on jäänyt mieleen.

Tänään ajaessani aivan lähikortteleissa, huomasin pitkässä, vanhassa ja korkeassa muurissa jykevän oven ja se oli raollaan. Kurkistin siitä sisään ja hämmästelin sieltä avautuvaa näkymää.
Oven takana avautui valtava piha , jota reunusti hyvin vanha punatiilinen rakennus ja sen takana olipieni kirkko. Keskellä pihaa oli kaunis ja suuri puutarha.
Vehreän vihreä ruohikko peitti maata, kukkapenkeistä pursusivat täkäläiset tyypilliset kevät kukat, siniset scillat, auringonväriset narsissit, tuksuvat, valkoiset ja syvänsiniset hyasintit. Kauniit ja kukkivat penssat ryöpsähtelivät puiden lomassa. Pensaissa oli punaisia marjoja tai ne olivat hentojen keltaisten kukkien peitossa. Keskellä puistoa solisi lähde, linnunlaulu täytti ilman. Vanhat, vanhat harmaarunkoiset puut toivat oman viehätyksensä paikkaan. Puistossa oli penkkejä ja tuoleja , jotka olivat kutsuvan näköisiä. Säätila ei vain ollut suotuisa istuskeluun. Vanha tiilitalo joka nelönä muodosti aidan puutarhalle on nunnaluostari, sekä oli myös toiminut naisten turvapaikkana mm. sodan aikana ja toimii edelleen.

Ihmeellinen rauha ja hiljaisuus vallitsi tässä paikassa , joka on melkein keskellä vilkkainta kaupunkia. Tulethan ensi-kesänä kokemaan "salaisen" puutarhan rauha ja retkelle kanssani tähän
paratiisiin.

Katonharjaajan perspektiivistä.

Toisinaan laiva-assari vaihtaa työtehtäviään ja toimii suntiona. Nämä hommat ovat viikottaisia, ja tuovat vaihtelua. Tänään kiipesin kirkon ulkokatolle, ja tutkailin sen kuntoa. En liioittele ollenkaan kun totesin että siellä kasvaisi vaikka peruna tai sateisena aikana riisi.Tässä kaupunginosassa niinkuin muuallakin Antsun alueella talot ovat iäkkäitä n. 100v.Ne ovat kauniita, korkeita, vieri-vieressä, ja koristeltuja useimmiten uskonnollisin symbolein. Neitsyt Maria on tämän kaupungin suojelija, joten Marian kuvia ja figuureja on paljon. Palataampa kattonäkymiin. Katot ovat tasaisia, hyvin jyrkkiä tai siltä väliltä. Täällä sataa usein, joten vesi jää lillumaan ainakin tasaisille, pikipohjaisille katoille. Sammalta, ruohoa ja jos jonkun näköistä orgaanista peitettä. löytyy kaikkialta. Jotta ei meidän katollamme voisi pelata tennistä tms. on minun puhdistettava se kerran parissa kuukaudessa. Tämä tietää lapiohommia ja isoa jätesäkkiä.Katolta avautuvat näkymät ovat vertaansa vailla. Etelässä näet kirkontorneja ja pilkahduksen vanhaa kaupunkia. Muualta avautuvat "pariisin katot", ne ovat vanhoja, mustia ja eri korkeuksilla olevia kattotasanteita. Ne saattavat olla myös jyrkästi vinoja, ja ovat tehtyjä vanhoista tiilielementeistä, sekä kattoja joissa on hauskat käpy-kuviot.
Piiput ovat erivärisiä ja korkuisia. Näen myös pieniä pihoja, keskellä tätä talojen labyrinttiä.Niistä karkaavat vihreät muratit ym.vehreät, kiipeilevät kasvit.Täällä on osattu otttaa luonto haltuun, vaikka väkisin. Kaikki on kuitenkin harmoonista ja esteettistä, ainakin minun silmääni. Suloista sekamelskaa, ilman nykyajan hömpsötyksiä. Piste I :n päällä, ovat kujertavat ja pesivät kyyhkyset kattojen yllä ja alla. On ihana herätä niiden ääntelyyn aamuisin. Miksi suomessa halutaan päästä eroon puluista? ovthan ne erottamaton osa keupunkimaisemaa!

"Timanttikaupoilta mummoklubiin"

Päivä valkeni aurinkoisena. Tänään lähdin ajamaan anivarhain Terneuzeniin, Hollannin puolelle 38 km. päähän Antsusta. Kielistä oli käynyt kutsu, että sailorit haluavat timanttiostoksille. Ruuhkaisten tiealueitten taakse jäätyä, saattoi keskittyä keväisiin maalaismaisemiin. Traktorit mylläsivät peltoa kuohkeaksi teiden varsilla, suuret lintuparvet seuranaan. Hetki sitten puhjenneet pienet lehdet, näyttävät vihreiltä hunnuilta puissa ja pensaissa. Hollannin puolella jälleen valtavat pellot jatkuvat yli horisontin, väliin putkahtaa esiin pieniä lampia sekä jokia jotka halkovat vehreää maastoa. En enää ihmettele että Alankomaat ovat toiseksi suurin maatalousmaa U.S.A:n jälkeen. Monin paikoin on myös kasvihuoneita, jossa kasvatetaan tomaatteja, kurkkuja ym. Lähellä satamaa näkyy uudenaikainen tuulimyllypuisto, valkoiset pilviähalkovat siivet pyörivät hurjaa vauhtia, jauhaen puhdasta energiaa. Taivaanrannassa nököttää "vanhanajan"romanttinen tuulimylly, se on kyllä enemmän minun makuuni. Torniosta tulleen laivaväen saatuani autoon, lähdimme takaisin kohti Antsua. Matkalla kuulin että heidän laivalleen on tunkua eurooppalaisista, jotka haluavat kokea jään ja lumen hohdetta merellä. Merimatka Torniosta alaspäin antaa hyvän mahdollisuuden tähän, kaunis talvinen maisema ja ahtojäät merellä tuovat kaivattua eksotiikkaa. Shoppailun jälkeen suuntasin jälleen Terneuzeniin päin, kyydissäni tyytyväiset merenkulkijat. Timantit oli ostettu vaimoille ja tyttöystäville. Kaupoissa palvelu on kuulemma erinomaista ja hinta-laatusuhde kohdallaan.Esim. kivien "istutus"koruihin on täysin ilmaista, maksat ainoastaan kivestä. Eikö olekkin kätevää? kaikki tänne soppailemaan, diamonds are the girls best friends!! Tämän reissun jälkeen minua odottaa kirkolla ex-kollegani Tapsa. Hän asuu nykyään Belgiassa ja on luvannut korjata jalkapuolen alttaripöydän. Pöydän tutkittuaan Tapsalla on selvä visio asiasta, tapaus vaatii hyvät työkalut ja uuden käynnin.Kiitos! Sitten vuorossa kokous, jossa perustamme vanhempien leidien "retkikerhon". Näillä seuduilla asuu jonkun verran suomalaisia, jotka ovat jääneet eläkepäivinään asumaan Belgiaan, ja kaipaavat seuraa ja mahdollisuuden puhua suomea. Päätimme aloittaa jonkun virikkeellisen toiminnan, näille mukaville rouville. Retkikerho tuntui saavan kannatusta. Ensimmäinen kertsimatkamme suuntautuu lähiseudun hopeamuseoon, se on kaunis linna, suuren puiston ja piene järven keskellä. Rouvat olivat innoissaan, ja punaposkisina he esittävät monia hyviä ja hauskoja tulevan kesän retkikohteita. (kiitos Riikalle ihanista vadelma-muffineista). Iltamyöhäll'ä oli vielä yksi ajo lähisatamaan , vein lastia odottavan ihanan ja hyväntuulisen miehistän (naisiston) yliperämies ja laivan tuju ovat naisia, alukselleen. Kotiin kirkolle ajaessani mieleni on hyvä, päivä on ollut täysi, peräti täyteläinen. Väsymys tuo mukanaan haikeuden hetken, mietin miten pienimmäisteni yo.kirjoitukset ovat tänään sujuneet? Joko mummin lintuset on kirjoittaneet pääsiäispupuille toiveistaan, kuinka isot siskot jaksaa ?? ... taitaa olla laiva-assarilla vähän koti-ikävä.

Sumusta ilta-aurinkoon.

Tänään oli lähdettävä aikaisin satamaan. Kello 7.00 köröttelin taas "putken" Schelde-joen alta, kohti Kallon (he he) satama-aluetta. Hernerokkamainen sumu leijui kaikkialla , näkyvyttä kaiketi n. 50 m. suuntaansa. Satamaan saavuttuani tajusin tilanteen vaarallisuuden. Onneksi tunnen jo kaijat nykyään paremmin, eli ne laiturit missä Suomi-alukset makaavat. Asiat hoidettuani, lähdin pois alueleelta, missä jättiläistyökoneet tupsahtelivat sumusta, nokassaan kontteja ym. isoa lastitavaraa. Päivällä sain puhelun Kielin-kanavalta. Siellä kyseltiin , jos voisin hakea erään laivan miehistöä Terneuzenista, Hollanin puolelta, Antwerpeniin ostoksille keskiviikkona. Aina valmis laiva-assari lupasi olla paikalla kello kahdeksan aamulla. Onneksi matkaa on vain 45 km. Toivottavasti ei ole sumua. Pihamme kaipaa edelleen lisää viherkasveja. Sumu hälveni iltäpäivällä, ja lähdin lämpimässä auringonpaisteessa etsimään taimikauppaa pyöräillen. Keskikaupungin kaupoissa on alkanut kevätvaatteiden ale, kesävaatteet ovat tulossa myyntiin. Pyöräillessäni ihmettelen edelleen tämän kaupungin ihmisvilinää, kyllä porukkaa riittää, asuuhan tässä maassa yli 8 milj. ihmistä, joka on Uudenmaanläänin kokoinen. Pyöräilin upean rautatieaseman ohi, ja saavuin "timantti-kortteliin", sieltä löytyvät maailman suurimmat timanttikaupat ja yhtiöt. Jalokivikauppojen ikkunoissa näkyy uskomattomia koruja, ja helmiä ym. myydään useassa kaupassa vähintään 8 m. minimissään. Olisiko kiva palata kotiin 8 metriset helmet kaulassa?? ei , olen tyytyväinen kauniisiin koruihin joita olen saanut ystäviltä. Timanttikauppaa ovat perinteisesti hallinneet juutalaiset. Ortodoksi-juutalaisia näkyykin katukuvassa timanttikorttelissa ja sen läheisyydessä. He ovat säilyttäneet tuhatvuotisen perinteensä, aina asuja myöten. Miehet ovat pukeutuneet pitkiin, mustiin takkeihin sekä mustiin housuihin. Hiuksia ei ole leikattu, mutta ne ovat kahdella letillä kummallakin puolella kasvoja. Päässä on iso lierihattu, ja parta liehuu valtoimenaan. Saavuttuani alueella olevaan suureen ja kauniiseen puistoon, huomaan taas kuinka pitkällä kevät on. Pensaissa on pienet lehdet ja useat kukat kukkivat, pääasiassa eri narsissilajit ja krookukset. Puisto on aivan ihana. Sen keskustaa halkoo valtava vesialue, jonka yli pääsee romanttista kaarisiltaa pitkin. Isoilla viheralueilla ja nurmikoilla juoksentelevat suloiset villiintyneet kanit, isot ja pienet. Niitä syötetään, ihmiset tuovat salaattia ja pähkinöitä. Vesialuetta kiertää hölkkä, ja kävelytiet. Vedessä uiskentelevat sorsat, joutsenet ja ankat. Puiston päässä on hieno skeittirata, ja lapsille virikkeellisen näköinen leikkipaikka. Jään katsomaan pienten temmellystä. Ohitseni juoksevat iloiset kaverukset palloa potkien, arabi-poika ja poika jolla on juutalaisten tunnus "kipa" päässään. Kunpa lapset voisivat päättää maailman rauhasta! Tämä kaunis puisto on kuin Eedenin-puutarha, kansallisuuteen ja ihonväriin katsomatta, nautitaan siitä elämästä, ystävyydestä ja kauneudesta minkä Luoja meille on suonut.

Brysselissä.

Laiva-assari matkustaa EU-pääkaupunkiin melkein viikottain. Ensivaikutelma saattaa olla aika kalsea tästä hallintokaupungista. Keskustaa hallitsevat mahtipontiset linnamaiset rakennukset, patsaita, suuria aukioita, mutta myös kauniita puistoja, joissa muratit ja penssat ovat vihreitä yli talven. Nyt krookukset kukkivat mattoina, ja narsissit ovat aukeamassa. Ihmiset ovat yhtä kiireisiä kun kaikissa isoissa kaupungeissa. Puistoissa vilahtelee hölkkääjiä, kuntokävelijöitä, kiireisiä ja tärkeän näköisiä pukumiehiä salkkuineen.Onneksi minulla on ollut asiaa matkustaa metrolla kaupungin eri puolille. Vastaan on tullut kauniita ja kodikkaita kaupunginosia, joissa vanhoja taloja takorautaisine parvekkaineen, ja pienine pihoineen. Melkein pikku-kaupungin idylliä 5 min.
metro-matkan päästä EU-parlamenttia.Kaikialla, melkein joka korttelista löytää leipomon, lihakaupan ja kulmakuppilan.Jotain viehkoa tässä kaupungissa on, ihana ranskan sorina kuuluu eläväisenä korviin joka paikassa. Kiireestä huolimatta kuulee "pardon, sekä merci" hyvin usein, ja vastaantulevvaa ihmistä katsotaan silmiin, ja hymyillään.Ja, jos satut eksymään, ei ole harvinaista että sinut talutetaan melkein kädestä pitäen perille. Täällä ei olla ilmeisesti vielä kyllästytty "turisteihin".

Matkalla Edamiin ja sen jälkeen.

Viikonloppuna lähdin ajamaan kohti Hollanttia työkaverini Riikan kanssa. Olimme menossa Rotterdamin kautta Amserdamiin, hakemaan ja viemään Papas no Mamas kuoroa esiintymään, suomalaisten, Alankomaissa asuvien Naistenpäiväjuhlassa. Lähdimme matkaan ennen pahinta viikonloppuruuhkaa. Suuntasimme pienemmille teille, ja se kyllä kannatti.Heti Hollannin puolelle tultaessa näimme täällä ensimmäiset metsät. Puut ovat edelleen lehdettömiä, ehkä joissakin on pienet vihertävät hiirenkorvat, mutta voin kuvitella kuinka kaunista on kun kevään ja kesän vehreys puhkeaa kukkaansa. Ajelimme aika rannikon tuntumassa, pienet suloiset kylät joissa hyvin hoidetut pihat, sekä piparkakkumaiset omakotitalot (tyyliin Hannu ja Kerttu) reunustivat tienvierustaa. Kävimme ostoksilla eräässä kyläkaupassa, ja kauhuksemme totesimme ruan olevan vielä halvempaa täällä kuin Belgiassa (miksi samat elintarvikkeet ovat Suomessa niin kalliita, esim. kokojyvä tai speltti leipä missä runsaasti siemeniä, ihana maku maksaa n. 1.50)? Saavuttuamme Rottikseen löysimme pienen etsinnän jälkeen Suomen Merimieskirkon. Vuosivapaaehtoinen Juulia otti meidät ystävällisesti vastaan ja vei meidät kauniiseen vierashuoneeseen, jonka ikkunoista avautui näkymä vehreään ja vihreään pihaan. Kauniit vanhat puut, joiden rungot olivat aivan vihreän muratin peitossa, vihreitä nahkealehtisiä pensaita, kukkivat helmihyasintit sekä pihanperällä nököttävä hirsisauna, sinisine verhoineen oli unenomainen näky.Seuraavana päivänä lähdimme hakemaan Pappoja kahdella pienoisbussilla Damista. Ehkä elämäni haasteellisin ja hiuksia nostattava ajomatka oli, kun etsimme hotellia aivan keskustasta. Kauniit kanavat ja niitä ylittävät todella kapeat vanhat sillat, ihmisten ja polkupyörien sekamelska vilahteli ohi lauantai iltapäivänä, kun ajoimme kapean, kapeaampia katuja, kunnes viimein oikea hotelli löytyi. Iloiset papat (32-60 v.)kyydissämme ajoimme kauniiseen Edamin maakuntaan Volledamiin. Illalla saimme gourmet illallisen ja kuuntelimme Pappojen laulua, 150 muun Suomalaisen naisen kanssa. Varsinaisille Naistenpäivän osallistujille viikonloppu oli ratkiriemukas. Heille oli järjestetty workshoppeja laidasta laitaan mm. Janus ja Anna Hanskinin pitämä musiiki/laulu ryhmä. Puheen sorina ja pörinö oli huumaavaa, olihan tämä joillekkin Suomalaisnaisille ainoa viikonloppu kun pysyivät kommunikoimaan omalla äidinkielellään.Illan pimetessä lähdimme ajamaan Papat kyydissämme kohti Antwerpenia. Puolenyön paikkeilla saavuimme kotiin ja Papatkin pääsivät lepäämään ennen Brysselin keikkaansa. Seuraavana aamuna puurot ja kahvit nautittuaan, Papat suuntasivat junalla Brysseliin. Ennen sitä, allekirjoittanut ja Riikka saimme keittiöön serenadin Papoilta kiitokseksi kyydistä ja puuronkeitosta. Vähän on leijuttu pilvissä sen jälkeen.....

Putkesta putkeen.

Jos haluaa Schelde-joen toiselle puolelle autolla, pyörällä tai kävellen, on suunnistettava tunneliin. Yli tuhat numeroiset laivakaijat ovat pääsääntöisesti "toist puol jokke". Lievää ahtaanpaikan kammoa potevana , en ollut innoissani ajellessani tunnelissa joka on kapea ja pitkä. Moneen asiaan sitä kuitenkin sopeutuu, ja nyt en edes välttämättä ajattele olevani putkessa joen alla.
Eilen oli ihana keväinen päivä, minulla on mielenkiintoinen pyöräreittikartta, sen varrella oli mielenkiintoista katseltavaa, ennenkaikkea vähän luontoa ja ehkä puhtaanpaa ilmaa. Joki piti alittaa pyörä ja kävelytunnelia pitkin. St. Annas tunnel on tehty 1932. Se on n. 600 m pitkä ja 35 m
syvyydessä.. Tunneliin mennään hissillä joka on valtava. Sitten vain poljetaan iloisesti putken läpi,
ja vastarannalla taas jättiläishissiin, ylös ja baanalle. Ekalla kerralla hiukan ahisti, takaisin tullessa ei ollenkaan. Joen toiselta puolelta löytyi ihania leikkipuistoja lapsille, tie kulki pitkin rantatörmää keskellä puistoa ja metsikköä. Matkan varrelta löytyy myös kahviloita ja ruokapaikkoja moneen makuun. Kävimme Riikan kanssa tankkaamassa keittoa ja teetä, hyvää ja edullista, niinkuin aina kun ulkona on syöty. Belgiassa osataan ruuan laitto. Joen penkereellä ajaessa näkyy asuntolaivoja, jokilaivoja ja rahtialuksia matkalla jonnekkin.Kevät on tullut tänne varkain. Joissakin puissa ja pensaissa on jo pienet lehdet. Krookukset ja narsissit kukkivat. Tänään pesin pienen sisäpihamme, tarkoitus on pitää grillikauden avajaiset ja Tuijan (harjoittelija)läksiäiset pikapuoliin.