Ardenneilla ja vähän muuallakin.

Puoli voittoa meille siitä, että vihdoin löysimme ulos Brysselistä ja vieläpä oikeaan suuntaan. Lomatunnelmissa, helteisenä päivänä, läähättävä hoitokoira auton takapenkillä, suuntasimme kohti Ranskan rajaa ja Ardenneja . Hyvin pian alkoi maasto muuttua. Metsää!!!Saitä en ole nähnyt kuin Suomessa, viimeksi Toukokuussa. Kun saavuimme Philpvillen pieneen kaupunkiin, joka oli idyllinen ja söpö, toria reunustivat tietysti kirkko, kaupungintalo ja muutama mukavannäköinen pieni kahvila-ravintola.Tuntui että suuri osa kylän väestä oli istumassa joko kahvilla, oluella tai siemaillen pastista laseistaan. Uteliaat katseet seurasuvat meitä, kun parkkeerasimme auton. Kävellessäni kahvilaan , joku mies syöksyi luokseni ja naureskellen kysyi "finnish teacher" Suomi Suomi? Tämä herra olikin opettaja siinä koulussa, jossa olin opettamassa suomea Maaliskuussa. Hän oli retkeilemässä Ardennien vuoristossa ja sattumalta törmäsimme näin erikoisessa paikassa.

Joimme maistuvat cafe- lattet, ja jatkoimme matkaamme kohti määränpäätämme Dinan historiallista kaupunkia. Tie mutkitteli, väliin ajoimme melkein maalaistalon pihan poikki, ja kanat juoksivat kaakattaen tien sivuun, toisinaan oli hidastettava kun laiskanpuoleiset lehmät köpsöttelivät laitumelle. Maisemat muuttuivat, tie kohosi todella korkealle, kauniit ja jylhätkin maisemat näkyivät alapuolella laaksoissa. Pienet kylät , joiden läpi virtasi usein joki ovat oleellinen osa vielä tätä osaa Belgiaa ja Ranskan rajaa. Käväisimme Myös Ranskan puolella, mutta palasimme pian takaisin, koska muistimme että meillä on belgialaiskoira takapenkillä, eikä hänellä ollut mitään papereita mukana.

Tie Ardennien korkeuksista vei alas La Meuse-joen laaksoon. Joki kiemurtelee levänä ja vuolaana
"kanjonin" pojalla. Korkeat vihreät seinämät nousevat jyrkkinä kummallakin puolella. Melko kapealle rantakaistaleelle on noussut taloja vuosisatojen ajan, ne on tehty luonnonkivestä, puusta,
tiilestä ja kattomateriaalina on usein ruho. Melkein kaikki ovat hyvinhoidettuja ja niissä asutaan.
Ainakin ne missä kävimme, olivat sisätilat saneerattu pieteetillä,kauniisti mutta uutta asuntoa vastaavaksi. Söimme lounaan ikivanhassa majatalossa, lohta ja kylmää valkoviiniä.

Jyrkillä rinteillä saattoi myös nähdä pieniä linnoja ja linnoituksia. Joissakin asuttiin , jotkut toimivat museoina. Näillä seuduilla on asunut paljon ruhtinaita ja suurmaanomistajia , jotka nahistelivat alueensa rajoistaan.Harmittelin, kun en ollut tutustunut paikalliseen hiostoriaan paremmin.
Dinan kaupunki oli hyvin vaikuttava, se on rakennettu aikanaan hyvin jyrkille vuorenrinteille, ja puolustus linnake on ylinnä, kukkulalla. Alueela sijaitee myös Leffen luostari, jossa on jo tuhat vuotta valmistettu hyvää olutta. Ikävä kyllä olimme reisussa vilkkaimpaan turistiaikaan, emme löytäneet autolle parkkipaikkaa, ja niin päätimme jatkaa matkaa Namurin vihkeään kukkaloistoon.

Kuuma kesä.

Aurinko helottaa kuumasti, jopa pilviverhon takaa. Kesälomat alkoivat monella Begellä tänään, ja sen kyllä huomasi iloisesta ja rennosta katukuvasta. Kesävaate alet ovat edelleen katukuvassa 70 ja 80 % alennuksineen. Toisaalta näyteikkunat suurimmaksiosaksi näyttävät tulevan syksyn ja talven trendejä. Liilat, siniset ja mustat, villa, karva ym asut näyttävät tukalalle tässä helteessä. Mikä lie kauppiailla hätänä, kun koulutkin alkavat vasta parin kuukauden päästä. Mahtaa lapsia ahdistaa kun nyt jo tarjotaan uudenuutukaisia reppumalleja. On kuitenkin ihanaa istahtaa varjoon ja herkutella vaikka Aussi-jäätelöllä. Se on nyt muodissa, ja tietysti Ben and Jerryes jolla useita kiskoja ympäri kaupungin.Antsulaiset näyttävät ruskeilta, muodikkailta ja eurooppalaisilta. Jotenkin tunnen itseni maalaiserkulle.Kumpa osaisin kantaa huiveja ja bligblingkoruja yhtä tyylikkäästi.

Vietyäni bossini laivalle, joka suuntasi tänään kohti Suomea, nautin sataman hiljaisuudesta. Yleensä siellä saa olla silmätkin selässä , ettei saa rautakiskoa tuulilasista läpi, tai tuhansia kiloja
painavaa konttia päähänsä. Tuntuu mukavalle kun sataman "duunarit" moikkaavat jo kun tuttua ajaessani ohi Merimieskirkon autolla. Ovat varmaan tottuneet että mamma puikkelehtii kaijalta toiselle ja välillä jopa jättiläishallien läpi.
Matkalla satamasta takaisin Antsuun, kiitävät virtaviivaiset ja pienet urheiluautot varmasti yli kahtasataa ohitseni. Niitä on huomattavan paljon, kateuden pistos käy sydämmessäni," miksi avoautojen matkalaisilla on yleensä pitkät ja tuuheat tukat, jotka hulmuavat tuulessa"? Kun ajattelen tarkemmin , on mukavampi ja turvallisempi ajaa pakettiautoa...

Onneksi meillä on uusi ja hieno pölynimuri, voin huomenna aloittaaa aamuni lennokkaasti siivoamalla asuntoni. Se on vain hetken minulla, uudet vapaaehtoiset astuvat remmiin Elokuun puolivälissä.. Nähtäväksi jää, millaisia kämppiksiä saan ensitalveksi. Tähän asti on ollut vain supersydän ihmisiä, jakamassa yhteistä ulkomaankotia. Ossi lähti Sveitsiin ja Riikka Espanjaan. Allekirjoittanut kevättalvella takaisin kotiin. Sinne on vielä aikaa, ja monta seikkailua kaiketi luvassa. Ensiviikolla Vallooniaan ja Ranskan vuoristoa koluamaan tyttärien kanssa, saattaa olla ruuhkaa teillä, koska Belgialaisten suosikki loma-alueet sijoittuvat Ranskaan ja tietysti Belgian rannikolle,erityisesti Oostendeen ja sen ympäristöön.
On hyvä ettei ihminen osaa kaivata sitä hyvää mistä ei tiedä, esim. Suomen meri, saaristo,järvet, metsät, puhdas ilma ja vesi. Jos näin olisi, puoli eurooppaa ryntäisi pohjolaan lomillaan. En tarkoita sitä etteivt voisi tulle, vaan sitä ettei monella olisi siihen mahdollisuus, ei ainakaan meidän kulmilla. By the way.. korttelimme ilotalon ikkunassa luki, että ladys on vakantie, onneksi kaikilla on loma!

Sairaalakäynti.

Heinäkuun aikana, on on assari häpeillen kysellyt "mitä" ?? enemmän kuin ennen. Syynä tähän kaiketi on korvasärky ja tukkoisuus jota on jatkunut... en vaan ole saanut itseäni lääkäriin.
Viimeviikolla oli tilanne jo niin häijy, että sinne oli mentävä. Seuraavassa arvio Belgialaisesta UZA : sta. ( meikäläinen HYKS)


Saapuminen: Parkkialue , suuri puisto tai viidakko, vanhat puut ja pensaat säilytetty, kotoista ja kaunista. Maksullinen, 1 e tunnissa, jos menee yli 7h, ei tarvitse maksaa. Nurmikoilla ja puskissa
ruskeita pieniä kanoja ja kukkoja, ovat kuulemma lasten ilona, näin on hauskempi tulla sairaalaan.
Kun kiekuu ja kanat kotkottavat.

Vastaanotto: Menen päivystyspotilaana, kerron vaivani, näytän Suomi-ajokorttini. Kerron osoitteeni Belgiassa. Minut ohjataan odotustilaan joka on siisti + tv päällä . 15min kuluttua
minut haetaan pieneen hoitohuoneeseen, missä erik.sairaanhoitaja ottaa verenpaineen, lämmön
katsoo kurkun, kyselee ja kirjaa. Jään odottamaan, n. viisiminuttia ja paikalle saapuu nuori naislääkäri. Tutkii, katsoo korvat ja toteaa että tarvitaan erikoislääkäri (korva sellainen). Koska
päivä on Belgian Itsenäisyyspäivä, niin lääkäriä ei ole tavoitettavissa.
Saan lapun jossa kehoitetaan tulemaan heti seuraavana päivänä uudelleen.
Saan myös matkaani särkylääkettä , jotta voin odottaaa huomista.

Seuraava käynti: Menen uudelleen päivystysasemalle, näytän paperit ja minut ohjataan toiseen kerrokseen. Siellä ilmoittaudun siniselle tiskille, minkä jälkeen jään odottamaan lääkäriä.
Odotan 15 min. hyvin nuori, naislääkäri hakee minut vastaanottohuoneeseen. Hän tutkii, ja kertoo olevansa erikoistumassa korviin. Tämän jälkeen tulee huoneeseen the real docktor, joka tutkittuaan minut tarkasti, kaulasta ylöspäin, kertoo minulla olevan paljon "mönjää" korvassa minkä poistaa. AUTS, sattuu...zzx#..puhdistettuaan tovin korvaani, päätyy siihen että on liotettava lääkkeellä ja sitten tulen uudelleen, ettei satu niin paljon.(tässä vaiheessa kadun sitä että kielloista huolimatta olen puhdistanut korvani pumpulitikuilla ja liikaa)Siis resepti kädessä ulos, ja uusi aika plakkariin.

Sairaalan kahvio: Nälkä kurnii lähtiessä, päätän pistytyä syömässä jotain kahviossa. Yllätys, kahviokerros on suuri, siellä on suklaapuoti, missä myös leivoksia. Deli, mistä pikaruokana
vastatäytettyjä patonkeja ja sämpylöitä, tuoreita salaatti annoksia ja jäätelökioski.
Varsinaisessa kahviossa, ihania päivän annoksia joista voit valita kanaa, kalaa, lihaa ym
Palanpainikkeeksi valittavana monta eri viinimerkkiä, olutta ja tietysti limua tai maitoa.
Minulle kelpasi pihvi, tuoreet ranskalaiset, iso salaaatti ja kylmä, vihreä tee.
Oli mukava katsella kun kahviossa olevat sairaalan potilaat ja vieraansa nauttivat ruokailusta.
Ateriani maksoi kaikkineen 7.50 e

Poislähtiessäni huomasin, että hoidosta en ole maksanut vielä euroakaan. Väittävät että päivystysaikana kun menee, se on ilmaista.
En jonottanut, odottanut tai turhautunut missään vaiheessa, lääkärit ja hoitajat tekivät hoitotyötä.
eivät joutuneet hoivaamaan juopuneita, niinkuin meillä useasti näkee ja kokee.

Löydettyäni auton pienen etsinnän jälkeen (unohdin parkkipaikan numeron) olin hyväntuulinen ja uskon Belgian korkeatasoiseen terveydenhoitoon, mitä minulle on mainostettu.

Yltäkylläistä ihanuutta.

Palasin hetki sitten aisteja hellineeltä sunnuntairetkeltä. Poutaa on pidellyt koko päivän, ja aivan sopivasti, ettei tarvitse kuumuutta valittaa. Olen ollut onnessani kun kaksi tytärtä tuli kyläilemään.
(Täydellistä jos kaikki neljä olisivat paikalla) Aamulla suunnistimme antiikkitorille, sitä ennen laiva-assari oli pyörähtänyt pyörällään kukkatorilla jo varhain, ja ostanut hempeän kukkakimpun kirkkoon , missä eräs pienokainen sai nimensä. Suntion hommat tehtyäni oli vapaus lähteä joka sunnuntaiselle, vanhantavaran ja antiikin myyntikaduille, aivan Scheldejoen varteen. Mikä ihanuus taas avautui eteemme. Myyntipöydät täynnä vanhaa posliinia, lasia, kortteja, leluja,patsaita, koruja, levyjä, tauluja, pienenpiä huonekaluja, vanhoja hienoja hajuvesipulloja,kirjoja, lääkärinlaukkuja ja lääkärinvälineitä - vm.1898, suutarinlestejä ymym.. Matkaan tarttui kaikista yrityksistä huolimatta, kaksi pientä kaappia parillakympillä, ne eivät olleet myyjän mielestä vanhoja, ainoastaan vuodelta 1922. Meille kelpasi, ja vielä vitosella kaunis tinakannnu, tämä olikin alku Sallan ko.harrastukselle. Jatkoimme matkaa, ja oli aika nauttia lattea ja croisantteja.

Iltapäivällä lähdimme kohti Lieriä, se on pieni kaupunki Antwerpenin kupeessa. Ajomatkaa kertyi n. 20 km ja perillä odotti mitä kaunein ja tunnelmallisin "kylä". Kadut ovat mukulakiveä tai vanhaa laatoitusta. Ne olivat kapeita ja kiemurtelivat kuin kissanpolut. Talot korkeita, kapeita ja koristeellisia, vanha patina säilynyt, eli ei onneksi mikään liian kiiltokuvamainen.Kylää halkoi kanavia, ja kaarisillat kuvastuivat tyyneen veteen. Niitä reunustivat runsas sininen kukkaloisto joka putoili kun "usvainen unikuva" veteen. Kaiken tämän keskellä kuulimme moniäänisten kellojen soivan. Kävelimme eteenpäin ja huimankorkealta tornista kuului aina enemmän kellon saundeja. Ohitimme kirjaston ja upean pihan mikä kasvoi erinvärisiä hortensia pensaita. Niiden välissä oli tuoleja ja pöytiä missä istui hartaasti kuuntelevia ihmisiä viinilasit tai kaffekupit edessään. Istuimme myös alas ja kellojen pauhe yltyi. Kyseessä olikin klassisenmusiikin konsertti, ja kelloja soitti japanilainen kuuluisuus. Musiikki oli niin hienoa että harmittelin sen pikaista päättymistä. Eipä hätää, ohjelmalehtisen löydettyäni, huomasin että ensiviikon sunnuntaina on uusi mahdollisuus tulla konserttiin kukkien keskelle, tähän suloiseen Lierin kaupunkiin.