Puoli voittoa meille siitä, että vihdoin löysimme ulos Brysselistä ja vieläpä oikeaan suuntaan. Lomatunnelmissa, helteisenä päivänä, läähättävä hoitokoira auton takapenkillä, suuntasimme kohti Ranskan rajaa ja Ardenneja . Hyvin pian alkoi maasto muuttua. Metsää!!!Saitä en ole nähnyt kuin Suomessa, viimeksi Toukokuussa. Kun saavuimme Philpvillen pieneen kaupunkiin, joka oli idyllinen ja söpö, toria reunustivat tietysti kirkko, kaupungintalo ja muutama mukavannäköinen pieni kahvila-ravintola.Tuntui että suuri osa kylän väestä oli istumassa joko kahvilla, oluella tai siemaillen pastista laseistaan. Uteliaat katseet seurasuvat meitä, kun parkkeerasimme auton. Kävellessäni kahvilaan , joku mies syöksyi luokseni ja naureskellen kysyi "finnish teacher" Suomi Suomi? Tämä herra olikin opettaja siinä koulussa, jossa olin opettamassa suomea Maaliskuussa. Hän oli retkeilemässä Ardennien vuoristossa ja sattumalta törmäsimme näin erikoisessa paikassa.
Joimme maistuvat cafe- lattet, ja jatkoimme matkaamme kohti määränpäätämme Dinan historiallista kaupunkia. Tie mutkitteli, väliin ajoimme melkein maalaistalon pihan poikki, ja kanat juoksivat kaakattaen tien sivuun, toisinaan oli hidastettava kun laiskanpuoleiset lehmät köpsöttelivät laitumelle. Maisemat muuttuivat, tie kohosi todella korkealle, kauniit ja jylhätkin maisemat näkyivät alapuolella laaksoissa. Pienet kylät , joiden läpi virtasi usein joki ovat oleellinen osa vielä tätä osaa Belgiaa ja Ranskan rajaa. Käväisimme Myös Ranskan puolella, mutta palasimme pian takaisin, koska muistimme että meillä on belgialaiskoira takapenkillä, eikä hänellä ollut mitään papereita mukana.
Tie Ardennien korkeuksista vei alas La Meuse-joen laaksoon. Joki kiemurtelee levänä ja vuolaana
"kanjonin" pojalla. Korkeat vihreät seinämät nousevat jyrkkinä kummallakin puolella. Melko kapealle rantakaistaleelle on noussut taloja vuosisatojen ajan, ne on tehty luonnonkivestä, puusta,
tiilestä ja kattomateriaalina on usein ruho. Melkein kaikki ovat hyvinhoidettuja ja niissä asutaan.
Ainakin ne missä kävimme, olivat sisätilat saneerattu pieteetillä,kauniisti mutta uutta asuntoa vastaavaksi. Söimme lounaan ikivanhassa majatalossa, lohta ja kylmää valkoviiniä.
Jyrkillä rinteillä saattoi myös nähdä pieniä linnoja ja linnoituksia. Joissakin asuttiin , jotkut toimivat museoina. Näillä seuduilla on asunut paljon ruhtinaita ja suurmaanomistajia , jotka nahistelivat alueensa rajoistaan.Harmittelin, kun en ollut tutustunut paikalliseen hiostoriaan paremmin.
Dinan kaupunki oli hyvin vaikuttava, se on rakennettu aikanaan hyvin jyrkille vuorenrinteille, ja puolustus linnake on ylinnä, kukkulalla. Alueela sijaitee myös Leffen luostari, jossa on jo tuhat vuotta valmistettu hyvää olutta. Ikävä kyllä olimme reisussa vilkkaimpaan turistiaikaan, emme löytäneet autolle parkkipaikkaa, ja niin päätimme jatkaa matkaa Namurin vihkeään kukkaloistoon.
Kirkasta!
9 vuotta sitten